11. marraskuuta 2017

Maija Salmi & Meeri Koutaniemi: Ilopangon vankilan naiset



El Salvador on yksi maailman väkivaltaisimpia ja vaarallisimpia maita, eikä se ole läheskään kokonaan toipunut vuonna 1992 päättyneestä sisällissodasta. Sen 6,5 miljoonan hengen väestöstä noin 60 000 kuuluu rikollisjengeihin, jotka pitävät maata käytännössä hallussaan kiristämällä ja uhkaamalla yrityksiä ja yksittäisiä ihmisiä. Väkivalta on jokapäiväistä ja näkyvää, ja maasta pakenee jatkuvasti ihmisiä hakemaan turvapaikkaa ympärysvaltioista.

El Salvadorin perustuslaki ja oikeusjärjestelmä mahdollistavat tiukat tuomiot rikoksista, ja toisaalta tuomioissa on valtavasti vaihtelua ja mielivaltaisuutta. Maan aborttilainsäädäntö on maailman tiukimpia: abortti on kielletty kaikissa tilanteissa ja jopa keskenmenosta voi joutua vankilaan. Kohtukuolemat ja pienten vauvojen kuolemat tutkitaan tarkkaan ja äiti voi joutua syytteeseen ja tuomituksi harkitusta murhasta.

Vankilat pursuavat vankeja, ja elinolot niissä ovat ala-arvoiset. Pahamaineisin El Salvadorin naisvankiloista on Ilopango.

Journalisti Maija Salmi ja valokuvaaja Meeri Koutaniemi kävivät läpi pitkän ja uuvuttavan väännön El Salvadorin rikosseuraamusviraston kanssa ennen kuin pääsivät tekemään kirjaansa Ilopangon muurien sisään. Salmi haastatteli ja Koutaniemi kuvasi kymmeniä eri vankeja. Vankilan lisäksi he tapasivat entisiä vankeja, ennen kaikkea entisten vankien yhdistuksen AEIPESin ja sen johtajan Guillermo Garcian kautta ja avustuksella.

Vankeja ja entisiä vankeja yhdistää moni asia, vaikka he ovat tietenkin kaikki yksilöitä ja omien elämänkohtaloidensa kokijoita. Ensinnäkin lähes kaikki ovat alemman sosiaaliluokan kasvatteja, köyhistä, epävakaista ja osa myös väkivaltaisista oloista. Moni on tullut äidiksi teini-ikäisenä, harvalla on pysyvä puoliso. Moni on joutunut tekemisiin elsalvadorilaisten jengien kanssa joko haluamattaan tai tarkoituksella, yleensä poikaystävän ja puolison kautta – osa myös omasta valinnastaan.

Lisäksi pelottavan moni tuntuu olevan vankilassa sattuman seurauksena. On ollut huono tuuri: väärä paikka väärään aikaan väärässä seurassa. Osa vangeista on vankilassa, koska heidät on tuomittu väärin tai vajain perustein. Jotkut ovat syyttömiä.

Salmen ja Koutaniemen perusteellinen, silottelematon tyyli vavahduttaa mieltä. Mustavalkoisissa kuvissa on vahva kontrasti, ja niiden pääosaan nousevat vankilan naiset massan sijaan yksilöinä. Haavoittuvina, haavoitettuina, nujerrettuina, selviytyjinä. El Salvadorissa vankeusrangaistus on yleisyydestään huolimatta häpeä, ja yhteisöllisessä kulttuurissa se vaikuttaa tuomitun koko perheeseen ja lähipiiriin. Jotkut vangeista eivät ole tavanneet lapsiaan, vanhempiaan tai puolisoaan vuosikausiin, osa ei uskalla tai halua vapauduttuaan palata enää kotiin. Toisaalta on myös niitä, joiden omaiset käyvät kaikkina vierailupäivinä tuomassa vangeille hygieniatarvikkeita, ruokaa ja muuta välttämätöntä.

Ilopangon olot ovat järkyttävät. Sellit ovat tupaten täynnä, ja suuri osa vangeista nukkuu lattialla. Ulkoilualueella ei välttämättä ole kunnollista suojaa porottavaa tropiikin aurinkoa vastaan, ja ruoka on pilaantunutta ja ala-arvoista. Hygieniasta voi huolehtia vain, jos ehtii jonon alkupäähän – kaikille ei riitä vettä peseytymiseen, eikä hygieniatarvikkeita saa muualta kuin omaisten toimituksista tai kovaan hintaan muilta ostamalla. Terveydenhuolto on olematonta.

Huumeet, väkivaltarikokset ja prostituutio ovat yleisiä teemoja, jotka pilkahtelevat Salmen haastatteluissa. Jengien kanssa kerran tekemisiin jouduttuaan on niiden vanki aina, sillä jengistä ei voi erota, ja jos joutuu vahingossa väärän jengin hallitsemalle alueelle, voi tulla ammutuksi.

Toisaalta vankila tarjoaa osalle naisista jotain, mihin heillä ei ole koskaan aiemmin ollut mahdollisuutta: siellä voi kouluttautua. Moni käy kesken jääneen peruskoulunsa loppuun, ja vankilassa on mahdollista opiskella erilaisia tutkintoja ja sertifikaatteja esimerkiksi terveydenhuoltoon liittyen. Avovankilan puolelle päässeet vangit pystyvät työskentelemään ja hankkimaan siten sillan vankeusrangaistuksen ja vapautumisen jälkeen koittavan elämän välille.

Kaikkein eniten järkytyin abortista, keskenmenosta, kohtukuolemasta tai lapsen kuolemaan johtaneesta synnytyksestä tuomittujen naisten kohtalosta. El Salvadorissa ei tosiaan ole minkäänlaista joustoa aborttiin liittyvissä kysymyksissä (joskin rahalla saa tietenkin lopulta mitä tahansa), ja jokainen keskenmeno ja kuollut vauva johtaa tarkkoihin lääketieteellisiin tutkimuksiin. Kotikonstein tehdyt abortit uhkaavat terveyttä, ja ottaen huomioon kuinka huonoissa oloissa suuri osa maan asukkaista elää, synnytysolosuhteet ovat haastavat, eikä lapsivuodekuolleisuus ole tietenkään lähelläkään länsimaisia standardeja. Lääkärin lausunto on painava ja voi johtaa pahimmillaan vauvansa synnytyksessä menettäneen äidin elinikäiseen vankeusrangaistukseen.

Maija Salmi ja Meeri Koutaniemi ovat tehneet suuren työn Ilopangon vankilan naisia valmistellessaan. Kirjana se on yllättävän helposti lähestyttävä ja sujuvaksi luettavaksi kirjoitettu, ja vaikka aihe kalvaa sydäntä, tämä kirja on helppo saada luettua. Se saa miettimään, mistä eriarvoisuus kumpuaa ja pohtimaan, kuinka maailmaa voi koskaan saada muutettua, jos se on jossain tällainen.

Sillä ei, tällaista ei saisi olla missään.


Maija Salmi & Meeri Koutaniemi: Ilopangon vankilan naiset
Like 2017
162 s.

Arvostelukappale.

_________

Aiheesta toisaalla: Maailman kuvalehti, Aamulehti, Kotiliesi,

Haasteet: Helmet-haasteen kohta 12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja. Kirjallinen maailmanvalloitus (El Salvador).

12 kommenttia:

  1. Rankkaa. En tiennyt El Salvadorin aborttilaeista. Epäinhimillistä. Arvostan tämän kirjan tekijöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärtääkseni Amnesty ja muut ihmisoikeusjärjestöt tekevät merkittävää työtä lainsäädännön muuttamiseksi ja tuomittujen naisten armahtamiseksi. Minullekin aborttia koskevan lainsäädännön ehdottomuus tuli yllätyksenä, vaikka toki on selvää, ettei länsimainen politiikka ole mitenkään vallitseva globaalisti.

      Poista
  2. Järkyttävää todellisuuutta. Olen nähnyt elokuvan Salvadorin rikollisjengeistä ja tiedän tietenkin katolisen maailman suhteen aborttiin, mutta että keskenmenosta vankilaan - se on jo painajaismaista. Kuinka monilla tavoilla maailmassa voidaan naisia piinata! Raivostuttavaa kuulla tästäkin, tuntee itsensä niin avuttomaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, ja etenkin se, kuinka sattumanvaraista tuomion saaminen on. Yksi lääkäri määrittelee abortiksi, toinen keskenmenoksi. Uskomatonta, ja äärimmäisen epäoikeudenmukaista. Avuttomuuden tunne on inhottava, se on nykyisin turhan usein vallitseva tunnetila, kun miettii maailmaa ja sen tapahtumia.

      Poista
  3. Tätä odotan kovasti, miksei kirjasto ole jo saanut kappaleitaan! Kirjaimellisesti hirveän mielenkiintoinen aihe ja Koutaniemen valokuvat kiehtovat tietysti aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat tämän pian luettavaksesi. Minä säilytän kirjan ehdottomasti omassa hyllyssä, tämä teema ei ikävä kyllä vanhene.

      Poista
  4. Ihailen kovasti Meeri Koutaniemen työtä, mutta tästä kirjasta en ollut aiemmin kuullut mistään. Todella kammottava aihe, mutta myös juuri sellainen, joka täytyy kertoa. Tuntuu järjettömältä, että dramaattisen menetyksen kokenut nainen saattaa joutua vankilaan tuollaisen lainsäädännön takia. Kun miettii kuinka kauhea tilanne esimerkiksi kohtukuolema varmasti on, tuntuu vankeusrangaistus uskomattoman julmalta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä myös, ja samoin Maija Salmen journalistinen työskentely on kiinnittänyt huomioni. Luin aiemmin tänä vuonna hänen kirjansa, jossa kerrotaan Väli-Amerikan laittomista siirtolaisista matkalla kohti Yhdysvaltoja. Ei mitenkään helpoimpia aiheita todellakaan. Tässä kirjassa Koutaniemen kuvat kruunaavat kokonaisuuden.

      No niinpä, tätä sai lukea pala kurkussa ja ahdistus sydämessä. Raskauteen jollain tapaa liittyvissä tuomioissa hirveimmältä tuntuu niiden sattumanvaraisuus. On käytännössä täysin kiinni lääkäristä, aletaanko naista epäillä rikoksesta. Ja kun miettii, ettei El Salvadorissa ole mitään vastaavaa kuin Suomen neuvolajärjestelmä, miten vaarallinen raskaus ja synnytys on naisellekin – saati jos jotain menee pieleen.

      Poista
  5. Mulla on kans tämä lukujonossa... Mukava idea tämä valokuvan yhdistäminen tietokirjaan näin voimakkaalla tavalla. Esim Fintiaanit toimi näin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että aiot lukea tämän. Minustakin kuvien ja tekstin yhdistäminen on erinomainen idea ja etenkin Koutaniemen upeat kuvat toimisivat missä tahansa yhteydessä. Fintiaanien mailla pitäisikin lukea!

      Poista
  6. Noin ylipäänsäkin elinolot El Salvadorissa ovat kammottavat, mutta tuo aborttiosa mykistää kyllä täysin. Kiitos, että kirjoitit tästä kirjasta. En tiennyt aiemmin asioiden olevan El Salvadorissa ihan näin huonosti.

    Miksi tämä ei ole Tieto-Finlandia -ehdokkaana?
    Miksi Alex on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen ikään kuin ohittanut El Salvadorin tietoisuudessani, ehkä siitä ei vain niin paljon puhuta Suomessa. Muutenkin Väli- ja Etelä-Amerikan tilanne pääsee unohtumaan, kun Lähi-itä dominoi mediassa. (Ja kaikkein eniten tietysti oma navankaivelumme Suomessa ja Euroopassa.)

      Toivoisin tälle kirjalle paljon näkyvyyttä ja lukijoita. Sen aihe on tärkeä, mutta ennen kaikkea se on erinomaisen hyvä tietokirja, joka on hyvin helppoa saada luettua.

      Poista

Kiitos kommentistasi!