15. elokuuta 2015

Liisa Helve-Sibaja: Hausfrau – kotona Sveitsissä



Liisa Helve-Sibaja on maahanmuuttaja, jollaisesta millään uudella kotimaalla ei pitäisi olla pahaa sanottavaa: korkeakoulutettu, työhaluinen, keskiluokkainen. Neljätoista vuotta vierailla mailla, siis Sveitsin taivaan alla, ovat väistämättä vaikuttaneet häneen. Ruokakulttuuri, perhe-elämä, naapurusto ja oma kotikylä ovat tuttuja, oma identiteetti on jo suomalais-sveitsiläinen, vaikka passi pysyykin härmäläisenä.

Silti välillä tuntuu siltä, että vain kelluu fonduepadan pinnalla ja katselee kaikkea ulkopuolelta.

Onko se ihmekään? Vaikka suomalaiset ovat suhteellisen siistejä, Sveitsissä siisteys nousee useampaan potenssiin. Jopa kierrätyslehdet on solmittava tietyllä lailla, jotta naapurit eivät valita. Kuri ja järjestys – ne pitävät ihmisen tiellä, etenkin Sveitsissä.

Helve-Sibaja on toimittaja, ja hän on vahvasta kotiäitikulttuurista huolimatta pyrkinyt työskentelemään edes jonkin verran, vaikka onkin äiti ja vaimo. Suurimman osan arjesta täyttävät sveitsiläisen mallikkaaseen tyyliin erilaiset kotiäidin tehtävät: pyykkipäivä, toripäivä, imuripäivä, retkipäivä... Kotona on oltava ruoka valmiina koululaisen lounasaikaan, mikä rajoittaa päiväohjelmaa olennaisesti. Ja tietenkin on muistettava kaikki se sosiaalisten piirien pyörittely ja asioiden hoitaminen. Hausfraun työ ei lopu koskaan!

Hausfrau – kotona Sveitsissä on mainio makupala. Sen rakenteena on näennäisesti yksi viikko kotiäidin elämästä, mutta toki sisällössä mennään kauemmas ja laajempiin aiheisiin kuin kunkin viikonpäivän kodinhoidolliseen teemaan. Helve-Sibaja kertoo elämästä Sveitsissä samaan aikaan houkuttelevasti ja kriittisesti. Elämä ei ole aina herkkua edes pyhän pankkisalaisuuden luvatussa maassa, kuten se ei ole missään muuallakaan.

Kaikenlaiseen maahanmuuttoöyhötykseen suhteutettuna Hausfrau on mukavaa luettavaa. Sillä mamuhan Helve-Sibaja perheineen on, eikä missään määrin koeta sitä peittää tai pyydellä anteeksi. Toisaalta heillä on asema, jossa on neuvotteluvaraa: maahan on tultu miehen töiden vuoksi, kansalaisuuden saa, kun itse lähtee prosessia pyörittämään, eikä varsinaista pelkoa alkuperäisväestön vihasta ole. Näennäisestä helppoudesta huolimatta vieraassa maassa on tehtävä kompromisseja ja kestettävä epäselvyyksiä, joihin kotimaassa ei törmäisi. Niistäkin Helve-Sibaja kirjoittaa.

Kuten todettua, kirja on hyvä välipala. Ei se mitenkään erityisen mieleenpainuva ole, ja paikoin olisin kaivannut terävämpää otetta (esimerkiksi imuroinnin hankaluuden kuvailu ei ehkä ole varsinaisesti kiinnostuskiikarieni polttopisteessä), mutta ilokseenhan tällaista hyvin kirjoitettua päiväkirja- tai blogityylistä tekstiä lueskeli.

Hausfrau valaa uskoa siihen, että ulkomailla on mahdollista pärjätä, mikään ei ole kiveen hakattua (paitsi ehkä sveitsiläinen markkina- ja ulkoilupäivä) ja elämä kyllä kantaa, kun antaa sen tehdä niin. Kyse on tietenkin globaalissa mittakaavassa äärimmäisen etuoikeutettujen ihmisten muuttoliikkeestä ja identiteettikriiseistä, mutta en lähtisi niitäkään vähättelemään. Jokainen elää omaa elämäänsä omassa viitekehyksessään, joka on yhtä arvokas kuin muutkin – ja totta juuri minulle.


Liisa Helve-Sibaja: Hausfrau – kotona Sveitsissä
Ulkoasu: Elina Warsta
Atena 2015
194 s.

Kustantajalta.

_____

Toisaalla: Mari A:n kirjablogi, Kirjavinkit

Kirjankansibingon kalkkiviivoilla onnistun kannen fonduepadan avulla ruksaamaan ruudun Ruoka, ja saan samalla aikaiseksi neljännen ja viidennen bingon!


Haasteaika päättyy tänään. Tuloksenani on siis viisi bingoa kesän aikana luetuista kirjankansista. Ei huono!

9 kommenttia:

  1. Imuroimisen hankaluuden kuvailu :D Tämänpä voisi ottaa omallekin lukulistalle: olenhan itsekin ns. mamu vaikka toki vapaaehtoisesti "loikannut".

    Näin lapsettomana tämän Hausfraun elämä Sveitsissä kuulostaa kyllä minun korviini painajaiselta. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä, tämä on nopealukuinen kirja ja viihdyttää kyllä aikansa. Helve-Sibaja kirjoittaa jotenkin aika geneerisesti (ihan hyvällä tavalla siis), joten kyllä tästä erilaisessa elämäntilanteessa olevakin saa jotain irti. ;)

      Poista
    2. Pakko lisätä ihan vain varmuuden vuoksi, etten tietenkään rinnasta itseäni mihinkään sotatantereita pakoon lähteneisiin mamuihin. Ihan niin höperö en ole. Mutta luonnollisesti minua kiinnostaa (myös) ns. ei-pakolaisena, vaan vapaaehtoisena syystä tai toisesta toisessa kulttuurissa asuminen.

      Poista
    3. Ymmärrän sen erittäin hyvin, eikä kommentissasi mielestäni ole väärinymmärryksen vaaraa. :) (Vaikka mitäpä ei nykyään ymmärrettäisi tahallaan väärin, kun sille tielle lähdetään, huoh.)

      Poista
  2. Näin maahanmuuttohöyhöttäjänä jätän mainitsematta punavihreästä kuplasta ja muusta taloudellisen hyvinvoinnin perustalle rakentuvasta maailmankäsityksestä maahanmuuton suuren kuvan (lue: maahanmuuttajien köyhän enemmistön) suhteen, kun on niin kaunis päiväkin. Eikä liian kuumakaan ole.

    Mainitaanko kirjassa sitä Oprah Winfreyn käsilaukkugatea? Sehän taisi olla Sveitsissä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten kirjoitinkin, tässä kirjassa on kyse globaalissa mittakaavassa äärimmäisen etuoikeutetuista ihmisistä ja heidän siirtolaisuudestaan, mutta miksei siitäkin saisi kirjoittaa ja aihetta pohdiskella? Onhan sekin olemassaoleva ilmiö, joka on totta lukemattomille ihmisille. Ja minusta ihan mukavan virkistävä näkökulma vaihteeksi.

      Hmm, ei tule mieleen että tuo mainitsemasi gate olisi tullut esiin tässä kirjassa, mutta en mene vannomaan... Tina Turnerin Helve-Sibaja kyllä mainitsee. :D

      Poista
    2. Kernaasti saa kirjoittaa ja lukea monenlaisista ilmiöistä! Ei enää koskaan kiellettyjen kirjojen luetteloita!

      Enpä Tinan sveitsiläisyydestä tiennytkään! Kiitos kun kerroit.

      Poista
  3. Olin 17-vuotiaana kesän au pairina Sveitsissä, Baselissa, Zürichissä ja Luzernissa. Perheeni oli mukava, mutta kesäni koti-ikävän täyttämä - huushollin imuroin päivittäin... Epäviihdyin siinä kalvinistis-puritaanisessa ilmapiirissä, sovinnaisuus ja konservatiivisuus tunki läpi kaikesta. Laita verhot kiinni ennen kuin riisuudut, kävi rouva erikseen ilmoittamassa minulle. Kirkon kellot kalisivat sunnuntai-aamuisin joka puolella infernaalisella metelillä. Vaikka hittilistojen ykkönen oli silloin Silence is golden by the Tremeloes.
    Seuraavat kesät Tukholmassa siivoten olivatkin sitten silkkaa juhlaa Sveitsiin verrattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en usko, että viihtyisin tuollaisessa ympäristössä pidemmän päälle. Haluan tehdä asiat omalla tavallani, enkä kestäisi naapureiden käytöskontrollia, vaikka se olisikin hienovaraista. Suomi on tuntunut aina hyvältä maalta asua, on riittävän liberaalia ja boheemia, jos niin itse päättää. Toki olen asunut aina joko pääkaupunkiseudulla tai isossa kaupungissa, ehkä jossain maalla on toisenlaista...

      Haluaisin lähteä joskus Ruotsiin asumaan, edes hetkeksi. En ole vielä keksinyt, miten sen toteuttaisin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!