10. kesäkuuta 2015

Lemmen ilot ja sydämen salat – Suomalaisen rakkauden historiaa



Voi kuinka nautinkaan hyvien populaarien historiakirjojen lukemisesta! Ja vielä kotimaista tavaraa, ai että!

Professori Kirsi Vainio-Korhonen ja tutkija Anu Lahtinen ovat kirjoittaneet katsauksen suomalaisen rakkauden historiaan. Kirja kattaa ajanjakson keskiajalta 1900-luvulle, eli pitkän siivun maamme historiaa. Ote on varma, hyvin ammattimainen – ja erittäin helposti lähestyttävä. Luvut ovat varsin lyhyitä, jolloin lukija voi nauttia pätkän aina kun mieli tekee tai halutessaan paahtaa koko paketin kerralla.

Kirja ravistelee mukavasti aihepiiriinsä liittyviä luuloja ja oletuksia. Rakkauteen, parisuhteeseen ja häihin liittyy paljon tunnepitoisia perinteitä ja teemoja, joista voi saada aikaan tiukkoja väittelyitä. Yksi itseäni kovasti kiinnostava aihepiiri on sukunimen valinta avioituessa. Jotkut pitävät miehen nimen ottamista koko perheelle "perinteisenä" tapana. Avioliittolaki, joka pakotti naisen ottamaan avioituessaan miehensä nimen (tai yhdistelmänimen) oli kuitenkin lopulta aika lyhytikäinen, vain vajaat 60 vuotta vuodesta 1930 vuoteen 1986. Noin muuten vuoden 1930 avioliittolaki oli varsin moderni: aviopuolisot olivat keskenään tasa-arvoiset, eikä mies enää toiminut vaimonsa edusmiehenä esimerkiksi omaisuuden suhteen.

Lainsäädäntö kertoo kiinnostavia asioita yhteiskunnasta vuosisatojen ajalta, ja ihmiset ovat aina osanneet ja halunneet kiertää sitä. Suomessa kihlaus katsottiin yleisesti yhtä pitäväksi sopimukseksi kuin avioliittokin, joten sukupuolielämän saattoi varsin hyvin aloittaa ennen papin aamenta (joka ei sekään ole mikään "ikiaikainen" avioliiton solmija). Toki salavuoteus ja huorintekeminen olivat rikoksia, joista myös rangaistiin, mutta ei voida väittää, että "entisajan ihmiset" olisivat olleet sen siveellisempiä kuin me nykyihmisetkään. Tällaiset vertailut ovat hieman hupsuja, mutta kiinnostavat tietenkin aina – on hauskaa verrata omaa kokemusmaailmaa menneeseen, vaikka sen tavoittaakin vain tutkimuksen ja tulkinnan kautta.

Avioliitto on ollut aina sopimus, ja sitähän se on edelleen. On kuitenkin turha ajatella, että rakkausavioliitto olisi vain nykyajan ilmiö ja toisaalta eikö edelleen harkita tarkkaan, kenen kanssa avioliitto solmitaan? Kyllä ihmiset ovat menneet ennenkin naimisiin rakkaudesta ja myös tehneet sen selväksi ympäristölleen. Lemmen ilot ja sydämen salat esittelee hauskasti esimerkiksi parien välistä kirjeenvaihtoa, joka paikoin tihkuu siirappia. Aikana, jolloin tärkein yhteydenpitokeino on ollut kirjoittaa kirjeitä, niihin on myös pantu suuri tunne ja paino. Se välittyy yhä, vuosikymmenten ja -satojen jälkeen.

Seksuaalisuus ei sekään ole totisesti mitään modernia hömpötystä. Ihmiset ovat tietenkin nauttineet seksistä kautta aikojen ja tuoneet sen myös ilmi, intiimimmin tai julkisemmin. Kirjassa on mukana muutamia eroottisia piirustuksia 1700-luvulta, eivätkä ne häviä 2000-luvun kuvakielelle millään mittarilla. Ennen 1800-lukua naisen kiihottumista pidettiin hedelmöittymisen kannalta ehdottoman tärkeänä. Valitettavasti munasolun löytyminen ja lääketieteellisen ymmärryksen kasvaminen teki tälle käsitykselle hallaa ja 1800-luvulla asenneilmasto muuttui, eikä naisen halua enää pidetty suotavana. Tärkeintä oli hoitaa pakollinen aviollinen velvollisuus ja saattaa jälkeläisiä maailmaan. Tämän käsityksen kumoutuminen veikin turhan kauan, ja kaiketi vasta 1900-luvun loppupuoliskolla naisen halu palasi takaisin seksuaalisuuteen liittyvään käsitteistöön.

Lemmen ilot ja sydämen salat on tietokirja, josta saa ammennettua jutunjuurta yhteyteen jos toiseenkin. Sitä voi lukea joko selaillen tai hartaammin keskittyen, joskaan kovin syvälle se ei aiheisiinsa pääse lyhyehkön mittansa ja populaarin esitystapansa vuoksi. Ehkä voikin ajatella, että se on eräänlainen käsikirja, josta lukija voi saada vinkkejä tarkempaan tutustumiseen. Kirjan lopussa on lähde- ja kirjallisuusluettelo, jota kannattaa hyödyntää, jos kiinnostus tiettyihin teemoihin herää.


Kirsi Vainio-Korhonen & Anu Lahtinen: Lemmen ilot ja sydämen salat – Suomalaisen rakkauden historiaa
Ulkoasu: Anna Makkonen
WSOY 2015
265 s.

Oma ostos.

_____

Toisaalla: Marissa Mehr Turun Sanomissa, Todella vaiheessa -blogi

Kirjan vuoden lukuhaasteesta nappaan kohdan 9. Tietokirja.

6 kommenttia:

  1. Tuo on aina ollut minusta niin omituista, että miten iloisesta ja vapaamielisestä 1700-luvusta sitten siirryttiin niin kankeaan ja muodolliseen 1800-lukuun, kuin askel taaksepäin. Olisi mielenkiintoista nähdä esim 200 vuoden päähän. Millaisena tätä meidän aikaamme silloin luonnehditaan? Ja onko tämäkin kansainvaellusten aikaa, niinkuin keskiajan alussa nimitetty ajanjakso historian oppikirjoissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tuo unohtuu aika usein, että 1800-luku oli omanlaisensa muutosten aika, joka vei monia asioita ns. taaksepäin. Tulevaisuuteen olisi tosiaan jännittävää nähdä. Minä tosin luulen, että 200 vuoden kuluttua meidän aikaamme ihmetellään. "Miten he eivät tienneet, mitä tekivät...?"

      Poista
  2. Erittäin mielenkiintoisen oloinen kirja, joka taitaa hiemaan muuttaa lukijan käsityksiä nykyajasta ja sen erilaisuudesta suhteessa menneeseen. Tuntuu jotenkin mukavalta lukea, että rakkausavioliittoja on tosiasiassa solmittu paljon pidempään kuin me nykyään osaamme edes kuvitella. Toki ennen järkiavioliitot taisivat olla yleisempiä ainakin ylempien yhteiskuntaluokkien edustajien keskuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ehdottomasti avioliitto oli ennen kaikkea sopimus, jonka solmimisessa käytettiin huomattavasti järkeä, mutta kyllä aviopuolisoilla oli sanansa sanottavanaan, eikä pakottamista avioliittoon pidetty hyvänä. Suosittelen!

      Poista
  3. Kiinnostava teos ja aihe, kotimaisuus ehdottomana plussana tässä. Laitan ehdottomasti tutkaimeen tämän, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä on helppo suositella. Lue ihmeessä, jos osuu kohdalle.

      Poista

Kiitos kommentistasi!