4. joulukuuta 2014

Hyvän sanomisen valo



Olen miettinyt monta päivää sitä, miten suuri merkitys hyvän puhumisella, kiitoksella ja kannustuksella on. Kaksi viikkoa sitten olin jättämässä jäähyväisiä edellisellä työpaikalla. Sanoin heipat oppilaille ja kollegoille. Yhdeltä oppilaalta sain pienen lahjankin, ihan odottamatta. Miten otettu siitä olinkaan! Onneksi voin kaikesta sydämestäni toivottaa hänelle kaikkea hyvää ja menestystä tulevaan. Niin kyllä tein kaikille niille nuorille, joita syksyn mittaan sain opettaa. Mahtavia tyyppejä, haasteineen päivineen.

Moni kollega tuli halaamaan tai puristamaan kättä. "Mikä menetys, että lähdet!". "Oltaisiin niin mielellään pidetty sut täällä!". "Sun kanssa oli mukavaa tehdä töitä.". "Tuutko joskus takaisin?".

Esimies kiitti tekemästäni työstä.

Vähemmästäkin sitä liikuttuu. Jää hyvä olo todella, todella pitkäksi aikaa.

Sitten kun aloitin viime viikon alussa uudessa vanhassa työssä, jouduin uuteen myräkkään. "Miten ihanaa, että olet tullut takaisin!". "Sua on jo odotettu!". "Tervetuloa taas taloon!".

Esimies myhäili tyytyväisenä ja toivotti onnea työsarkaan.

Olen ollut todella otettu saamastani kohtelusta. Viime viikkojen aikana minut on käytännöllisesti hukutettu hyvään palautteeseen. Olen miettinyt, kuinka ihmeessä saisin tämän kaiken kätkettyä jonnekin sellaiseen paikkaan, josta sitä voisi ammentaa sitten, kun kaikki ei enää olekaan laulua ja tanssia. Sitten kun kohtaa ihmisiä, joiden kanssa asiat eivät suju eivätkä kemiat kohtaa. Sitten kun on niitä hetkiä, jolloin työ ei etene ja tekee mieli hakata päätä seinään ja antaa olla.

Tässä paistattelussa olen tullut siihen tulokseen, että ei niitä hyviä sanoja ja lämpimiä hymyjä minnekään tarvitse piilottaa. Päin vastoin: niiden valossa kannattaa vain antaa mennä. Jatkaa juuri näin. Etsiä vielä uusia tapoja olla hyvä kollega tai vaikka ihan vaan ihminen.

Ja ennen kaikkea jakaa yhtä paljon hyvää eteenpäin.

Voin tervehtiä joka aamu niitäkin, jotka eivät koskaan vastaa tervehdykseen. Jälleen huomenna. Ja annan aina hyvää palautetta, kun se on mahdollista. Kiitän, huikkaan, totean, vitsailen – mikä mihinkin väliin sopii. Ikinä ei ole huono hetki sanoa toiselle: "Olet tehnyt hyvää työtä". Pidän sen mielessä.

Tämä hyvän sanomisen teema jatkoi eloaan mielessäni, kun kolme kirjabloggaajatoveria muisti minua kiitoksin ympäriinsä kiertävässä inspiraatiotunnustuksessa. Kiitos Katri, Laura ja Jaana – olen todella otettu sanoistanne.

Luen monia blogeja, ja kaikki blogit, joita luen, ovat jollain tapaa inspiroivia. En tarvitse samanmielisyyttä saadakseni innostusta, vaan toisinaan juuri eri mieltä oleminen on kaikkein hedelmällisintä. Välillä on sitten turvallisen mukavaa heittäytyä samantyylisten ajatusten ja mietteiden keinuntaan ja muistaa, kuinka hienoa on, että maailma on pullollaan ihmisiä, joiden käsitys maailmasta (ja kirjoista!) kohtaa omani.

Hyvän sanomisessa on valitettavasti sekin puoli, että joku jää ilman. Joskus syynä on se, ettei jollekulle ole merkittävän hyvää sanottavaa. Silloin voi tosin miettiä, onko vika kenties tarkkailijassa. Enkö vain huomaa sitä hyvää, mikä toisessa on?

Harmittavan usein jää sanomatta, koska ei ehdi tai muista, kehtaa tai viitsi. Se on huono syy.

Sen sijaan, että nimeäisin ketään tiettyä bloggaajaa jatkamaan tätä tunnustusta, asetan yleisen haasteen. Sano toiselle hyvää. Mielellään heti tänään, mutta viimeistään huomenna. Sano se ääneen tai kirjoita, kunhan tuot hyvän toisessa esiin.

Hyvän sanomisen valoa ei ikinä voi olla liikaa, etenkään yhä synkkenevässä loppuvuodessa.

Anna palaa!

23 kommenttia:

  1. Kiitos Suketus, toteutan tämän varmasti.
    Nyt aloitan sinusta: hyvä ope, fiksu bloggaaja, ihminen, joka on tajunnut hyvän elämän arvot - kiitollisuuden, hyvän vastaanottamisen ja jakamisen.
    Lähden jatkamaan hyvänsanomista mieheeni. Ja huomenna soitan parille ihmiselle, joille olisi pitänyt soittaa jo ajat sitten - ja sanon positiivisia asioita heistä, arjen sankareista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kyllä tehokas, Marjatta. Tuo pitäisi oppia itsekin, että pitäisi yhteyttää niihin, joihin se on vähän jäänyt, mutta joista ei ole mitään halua luopua.

      Kiitos sanoistasi. Toivotan rauhaisaa itsenäisyyspäiväviikonloppua.

      Poista
  2. Hyvien sanojen voima on valtava: niiden saaminen vahvistaa, mutta niiden antaminen vasta ilo onkin! Miten ihanaa onkaan nähdä hyvää ja kertoa se!

    Syvensit hienon haasteen ajatuksen entistä hienommaksi. Hyviä sanoja ei voi koskaan olla liikaa, eikä kenenkään pidä jäädä niitä ilman. On aina aika sanoa ne, joka hetki. Onhan maailma hyvää täynnä!

    Kiitos hienosta kirjoituksestasi ja valoa joulukuun pehmeän pimeisiin päiviin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se toimii todella molempiin suuntiin. Ja kun saa itse hyvää, sitä tekeekin mieli jakaa muille, eikä piilottaa vain itselleen.

      Tunnelmallista alkavaa viikonloppua!

      Poista
  3. Hieno haaste! Juuri muutama päivä sitten mietin, miten nykyään tuntuu olevan vallalla se, että valitetaan ja vaaditaan mutta kiitosta ei muisteta, vaikka sillekin varmasti olisi aihetta. Minäkin huomasin panttaavani kiitoksen sanoja monta päivää - jos olisi ollut aihetta valittaa, olisin sen varmaan tehnyt jo aikoja sitten. Sitten päätin toteuttaa aikeeni: menin kiittämään asiakaspalvelijaa ja paitsi että hän ilahtui, sain myös itse hyvän mielen.
    Sinua haluan kiittää kiinnostavasta blogista ja niistä elämänmakuisista ajatuksista, joita meidän lukijoiden iloksi tänne kirjaat.
    Ihanaa joulukuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Kyllähän aiheesta pitää kritiikkiä antaa, mutta jos yleisasenne on negatiivinen ja vaativa, voi vain katsoa peiliin...

      Teitpä mainion teon, tuosta kun tulisi arkea. Asiakaspalvelijoita tulisi totta vieköön kiittää useammin.

      Kiitos samoin, Jonna!

      Poista
  4. Voi, kiitos tästä tekstistä, se sai minut hymyilemään. Huomenna aion kiittää ja kehua koulussa kaikkia oikein olan takaa. Hyvän mielen levittäminen on yksi maailman parhaista asioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa mahtavalta suunnitelmalta! Hyvä mieli onneksi tarttuu aika pienillä teoilla, ja sitä on ilo levittää.

      Poista
  5. Täysin samaa mieltä! Miten usein se paha kello niin kaus kuuluukin, mutta hyvä kello ei minnekään. Ei se ole keneltäkään pois, jos antaa kiitosta, kun on kiitoksen aika. Ja voihan sitä vaikka sanoa jotain kivaa ilman mitään erityistä ansioitumista ja vielä hymyillä toiselle, niin se on jo kuin aurinko tai tähtinen taivas.

    Minusta on alkanut tulla sellainen, että en kovasti enää jaksa valittamista enkä negatiivisuutta. Sellainen vie voimat!

    Ja Marjatan mainitsema kiitollisuus ei ole koskaan pois muodista: On kaunista osata olla kiitollinen.

    Kiitos sinulle, että olet koko sen ajan, mitä olen sinut tuntenut, ollut niin positiivinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, huono palautekin leviää vaikka kuinka laajalle ja ihmiset laittavat esim. nettiin vihaisia tekstejä kohtaamistaan vääryyksistä (ja "vääryyksistä"), mutta kukaan ei pukahda silloin, jos asiat sujuvat hyvin. Tai no, onneksi välillä näkee tätäkin.

      Negatiivisuus vie aina voimia, mutta hyvä mieli ainoastaan vahvistaa niitä.

      Kiitos, Leena, kivasti sanottu. Ehken aina ole yhtä hyväntuulinen, mutta silloin yritän useimmiten pysyä pois netistä...

      Nauttikaa itsenäisyyspäiväviikonlopusta! :)

      Poista
  6. Joku sanoi juuri sen hyvän sanan, sanotaan niitä hyviä sanoja toisillemme.
    Tehdään omalta osaltamme hyvää, se kantaa aina.
    Kiitos mieltä lämmittävästä kommentista, aamu alkoi hyvällä mielellä, tästä tulee hyvä päivä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Kiva kuulla, että päivä alkoi hyvin – toivotan yhtä mainiota viikonloppua ja itsenäisyyspäivän juhlintaa.

      Poista
  7. Hieno kirjoitus!

    Äitini on aina painottanut meille lapsille, että ihmisiä pitää muistaa kiittää kun siihen vain vähänkin on aihetta. Itse asiakaspalvelutyössä osa-aikaisena tämä on jotenkin korostunut entisestään, kun huomaa miten oman päivän voi pelastaa jonkun aivan tuntemattoman ihmisen sanomana kuultu kiitos. Nykyään sitä vielä paljon herkemmin tulee itsekin kiitettyä sellaisesta, mitä on ehkä joskus aiemmin pitänyt "pienenä juttuna". Se ei ole itseltä pois ja parhaassa tapauksessa kiitettävälle jää lämmin mieli pitkäksi aikaa - jota sitten jakaa eteenpäin seuraavalle. :)

    Kiitos tästä ja muistakin hienoista postauksista, ja hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitisi on viisas nainen. Juuri noin se menee. Minäkin muistan aspahommissa ollessani, kuinka hyvältä tuntui saada kiitosta, ihan pientäkin. Se auttoi jaksamaan monta päivää eteenpäin, vaikka välillä olikin raskasta. Monta asiaa oppii parhaiten oman kantapään kautta.

      Kiitos ja samoin, Meu!

      Poista
  8. Hieno teksti ja olipas ihana myös tämä tarinasi, Suketus! Työyhteisö on tärkeä asia ja hyvä työyhteisö on lottovoitto!

    Kiittäminen ja kannustava, positiivinen palaute on tärkeä asia. Se nostaa ja tukee, saa hymyn huulille. On tärkeää tulla aidosti kuulluksi ja nähdyksi. varmaankin se oppilas koki juuri näin: että olet nähnyt ja hyväksynyt hänet sellaisena kuin hän on. Tärkeä juttu - joka aivan muuta kuin ainainen positiivisuus tai teennäinen ja epärealistinen palaute. Kukaan ei ole aina ilopilleri ja hymyilevä, ja niissä tilanteissa tukena ja rinnalla olevat ihmiset ovat kultakimpaleita.

    Kaunis ele ja sana ei ole suuri asia, mutta sillä on suuret vaikutukset. Osasit kääntää tämän haasteen juuri sellaiseksi kuin sen tulisi ollakin.

    Onnellista joulun odotusta ja oikein hyvää itsenäisyyspäivää sinulle, Suketus!

    ps. Toteutettu tämän päivän osalta jo moninkertaisesti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Minulla on ollut opetusalalla toistaiseksi se onni myötä, että sekä työyhteisö että esimies ovat olleet hyviä. Toivon saman myötätuulen jatkuvan. (Ja toki toivon, että tuolla nykyisessä saisin olla hieman pidempään.)

      Olen ehdottomasti samaa mieltä. Aina ei tarvitse olla ylettömän positiivinen, vaan realismi on tärkeää, jotta kannustus on aitoa. Hyvinä ja huonoina hetkinä, sitähän tämä opettajan ja opon työ on.

      Kiitos toivotuksista ja sitä samaa sinulle, Valkoinen Kirahvi.

      Ja plussaa kotiläksyn ahkerasta tekemisestä. ;)

      Poista
  9. Kirjoitat tärkeistä jutuista. Ja kyllä sillä vain on suuri vaikutus, kun saa hyvää palautetta. Yhtä lailla kun jos saa huonoakin.

    Minä yritän ajatella niin, ettei kenenkään kehuminen ole toiselta pois. Tottakai riippuu asiayhteydestä ja mistä puhutaan, mutta periaatteessa sen ei pitäisi olla keneltäkään pois. (Siitä huolimatta kun kehun toista kissaani, täytyy perään heti mennä kehumaan toistakin, ettei kumpikaan pahastu! :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä huonokin palaute on tärkeää, totta kai, kunhan sen muistaisi muodostaa hyvin. Liian usein tulee vain pärskäistyä menemään.

      Se on ihan tosi juttu, ettei yhden kehuminen vie mitään keltään muulta. Kunhan vain jokainen saisi joskus olla se, jota kehutaan.

      Ja kissat, niillä on ihan oma koodistonsa!!

      Poista
  10. Todella mahtava kirjoitus! Kiitos tästä!

    VastaaPoista
  11. Hieno kirjoitus ja totta joka sana. Ja on helppoa uskoa, että olet ollut pidetty ja arvostettu työkaveri, sillä olet itse niin mahtavan hyvä tyyppi. <3 Olen niin iloinen puolestasi, noin ihanasta palautteesta jää tosiaan hyvä ja lämmin mieli pitkäksi aikaa.

    <3 sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, olin ihan unohtanut vastata kommenttiisi, Sara. Kiitos kivoista sanoistasi. Hyvä palaute on mahtava juttu, vaikka tietenkin sille pitää olla perusteensa.

      Kohta jouluun! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!