6. heinäkuuta 2014

Heini Kilpamäki: Suomalaisen tyhmyyden ylistys



Heini Kilpamäki: Suomalaisen tyhmyyden ylistys
Ulkoasu: Ville Lähteenmäki
Atena 2014
178 s.

Arvostelukappale.


Toimittajana työskentelevä Heini Kilpamäki on tarttunut uudessa tietokirjassaan kiinnostavaan aiheeseen: suomalaiseen tyhmyyteen. Mitä se on? Millaista on suomalainen junttius, miten se rakentaa suomalaista identiteettiä? Millaisin keinoin tyhmyyttä on koetettu kartoittaa, hallita ja parantaa? Onko tyhmyys sittenkään taakka vai pikemminkin hyve – onhan siitä tehty myös vientituote esimerkiksi Jukka Brothersin ja Duudsonien muodossa?

Suomalaisen tyhmyyden ylistys tarkastelee aihepiiriään useasta näkökulmasta. Kirjassa käydään läpi 1800-luvulla alkanut ja 1900-luvulla huippunsa saavuttanut rotuhygienia-ajattelu, maaseudun ja kaupungin erot, naisten tyhmyyteen liittyvät ilmiöt, koulussa ilmenevä tyhmyys ja toisaalta kouluttamattomuuden ihannointi sekä tyhmyys suomalaisena hittinä maailmalla. Jaottelu on selkeä ja looginen, aihepiirit monipuolisesti valittu ja kirjan rakenne lukemaan houkutteleva.

Suomalainen tyhmyys kumpuaa kaukaa, joten ei ihmekään, jos kansallinen itsetunto on edelleen 2010-luvulla varsin alhaalla. Ainahan me mietimme, mitä muut meistä ajattelevat ja miten Suomi ja suomalaiset näyttäytyvät maailmalla. No, emme ole ajatuksinemme yksin saati kovin omaperäisiä, sillä tätä keskustelua on käyty jo 1800-luvulla. Suomessa oltiin huolissaan siitä, miltä kansa näyttää ulospäin ja oli tärkeää osoittaa suomalaisten olevan lähempänä germaanisia kansoja kuin mongoleja. Älykkyys tarkoitti mahdollisuutta menestyä, ja kukapa ei sitä haluaisi.

Tyhmyyden tieteellinen luokittelu ja ihmisten jaottelu muun muassa kallonmittausten perusteella on osa surullista tieteenhistoriaa, mutta väistämättä aihe, joka on hyvä nostaa esiin. Degeneraatiota pelättiin, sillä ajateltiin tyhmyyden leviävän ja "saastuttavan" sukupolven toisensa jälkeen, ellei siihen puututtaisi: niinpä Suomessakin on pakkosteriloitu ihmisiä erilaisin perustein aina 1970-luvun alkuun asti.

Historiallisen tarkastelun ohella Kilpamäki nostaa esiin suomalaista kansanperinnettä ja populaarikulttuuria. Seitsemän veljestä ja Sven Dufva, kylähullut, hölmöläiset, Uuno Turhapuro ja Duudsonit – tyhmyydestä, sivistymättömyydestä ja yksinkertaisuudesta on ammennettu Suomessa kauan ja paljon, ja samalla tyhmyyteen liittyy omanlaistaan kapinaa valtarakenteita ja "herroja" kohtaan.  Ja toisaalta varsin usein alkoholilla on osuutta asiaan.

Suomalaisen tyhmyyden ylistys on tiivis ja helppolukuinen paketti. Toki voi pohtia, olisiko joitakin aihepiirejä pitänyt käsitellä ja kartoittaa hieman toisin, sillä esimerkiksi vammaisuuden tematiikka ei ehkä aivan kuulu tyhmyyden yläkäsitteen alle. Toisaalta ymmärrän Kilpamäen halunneen taustoittaa ja laajentaa kontekstia, josta kirjoittaa. Tieteellinen tutkimushan tämä kirja ei ole, joten yksinkertaistaminen ja voimakas popularisointi puolustaa paikkaansa.

Tähän kirjaan luulisi olevan helppoa tarttua. Se on ohut ja tiivis, se on kirjoitettu huolella ja lukijaystävällisesti ja sen aihepiirin luulisi kiinnostavan meitä ihmeen villejä fennejä.

_____

Lue myös vaikka Turun Sanomien varsin neutraali arvostelu ja/tai Ilkan tyrmäys.

2 kommenttia:

  1. Minullakin on tämä juuri luettavana. Luin yli puolet tulolennolla viikko sitten ja luen loput tänään, kun lennämme kotiin. Tällä kertaa ei mole tullut luetuksi omakohteessa mitään, kun on niin hyvää keskusteluseura, pojkat 4v ja 7v.

    Ymmärsin, että kehitysvammaisuuden yhdistäminen tyhmyyteen on historiallinen fakta. Niin ei enää tehdä. Myös mm rumuus ja mielen sairaudet niputettiin laajaan tyhmyyden kategoriaan, ja vasta tieteen ja yhteiskunnan kehittyessä alettiin tajuta, että nämä ovat erillisiä asioita, joilla ei ole tekemistä älyn kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa seurassa kelpaa tosiaan tehdä muutakin kuin lukea. ;) Minä palasin juuri mummolareissulta, ja vietin viime päivät kolmen alle kouluikäisen seurassa – ei tosiaan tullut luettua kuin muutama sivu koko reissulla.

      Ihan totta tuo mitä sanot, ja se tuntuisi järkevältä perustelulta myös kirjailijan tekemille valinnoille.

      Poista

Kiitos kommentistasi!