25. marraskuuta 2012

Hyytävä Illallinen



Herman Koch: Illallinen
Suomentaja: Sanna van Leeuwen
Siltala 2012
340 s.
Het diner (2009)

Kirjastosta.


Paul Lohman on vaimonsa Clairen kanssa menossa illalliselle naurettavan kalliiseen amsterdamilaiseen ravintolaan. Hän ei mene sinne mielellään, sillä kutsujana on hänen veljensä Serge, nousukiidossa oleva poliitikko ja kenties tuleva pääministeri. Illalliselle on syynsä, sillä perheiden on puhuttava teini-ikäisten poikiensa kyseenalaisista edesottamuksista ja päätettävä, mitä tehdä – tai olla tekemättä. Juuri ennen illalliselle lähtöä Paul on löytänyt poikansa Michelin kännykästä videon, joka asettaa monta asiaa uusiin uomiinsa. Missä kulkee isän- ja äidinrakkauden raja? Mitä on luottamus? Entä veljeskateus? Illallisen tunnelma tiivistyy kovaa vauhtia aina laskunmaksuun ja juomarahan jättämiseen saakka.

Huh, mikä kirja! Innostuin Illallisesta jo kesällä, kun huomasin sen ilmestyneen, mutta jälleen kerran varausjono oli pitkä ja odotus jossain vaiheessa jo huomattavan kärsimätöntä. Lopulta oli kuitenkin minun vuoroni.

Ahmaisin kirjan vauhdilla ja nauttien, kuin herkullisen aterian ikään. Tarinan alkupuolella annoin itseni myöntää, ettei se vetänyt aivan niin hyvin kuin olin etukäteen olettanut, mutta jossain vaiheessa, aivan yllättäen, olinkin uponnut vähitellen kylmiä väreitä aiheuttavaan perhetarinaan niin syvälle, että kun kirja loppui, jäljelle jäi hyytävä olo ja pieni närästys.

Illallinen on aivan huikea kirja. Siitä ei voi paljon kirjoittaa juonipaljastuksia tekemättä, sillä tarinan ansio on ennen kaikkea sen hidas avautuminen ja uusien sävyjen ilmestyminen. Koch on tarkka ihmiskuvaaja, suorastaan pelottavan tarkka, ja paikoin minusta tuntui, kuin olisin seurannut äärimmäisen intensiivistä elokuvaa. Tai ehkä vielä rehellisemmin: kuin olisin istunut viereisessä pöydässä ja salakuunnellut naapuriseuruetta.

Kirja yllätti minut. Osasin blogitekstien perusteella odottaa laadukasta tavaraa, mutta tässä vaiheessa on erikseen kiitettävä bloggaajakollegoita siitä, että spoilauksilta on vältytty. Illallisen lukeminen joillakin ennakkotiedoilla varustettuna, mutta kaikkea tietämättä oli ainakin minulle upea kokemus. Yllätyksiä tuli, eikä Koch harrasta ennalta-arvattavuutta.

Syvimmin minuun vaikutti perhedynamiikan hienovaraisesti rakennettu mutta erittäin kokonaisvaltainen kuvaus ja sen raastava todentuntuisuus. Keskiluokkainen pikkuporvarillinen elämä tuntuu ajoittain läpikalutulta tematiikalta, mutta Illallinen tuo siihen niin terävän näkökulman, että lukijasta tuntuu kirjankansien sulkemisen jälkeen siltä, kuin joku olisi tallannut kipeästi varpaille ja pakottanut katsomaan asioita, joita ei aiemmin ole halunnut nähdä. Koch sitoo perhe-elämän, avioliiton, vanhempien ja lasten suhteet sekä kiintymyksen ja luottamuksen rajat osaksi yhteiskunnallista ajankohtaisuutta niin taitavasti, ettei voi kuin hymistä tyytyväisyydestä. Ja vähän kauhustakin – niin suurista ja samalla yksityisistä asioista, sellaisista, joita jokainen meistä saattaa kohdata, Illallinen kertoo.

Ikkunat auki Eurooppaan ja Maailmanvalloitus: Alankomaat.  

20 kommenttia:

  1. Minä pidin tästä myös kovasti, täyden viiden tähden kirja. Lisää Kochia odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta, tältä kirjailijalta lukisin todellakin ehdottomasti lisää!

      Poista
  2. Kiva, että sinäkin sait vihdoin nautiskella Illallisen parissa. Harmillisesti tämä kirja taitaa olla vähän sellainen, että "tavallinen lukija" (5-10 kirjaa vuodessa) tuskin löytää tätä herkkua. Ainakin kirjakaupassa sitä tuntuu olevan edustettuna 1 kpl, esillepanoja ei oikein pysty kummemmin tekemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotus onneksi palkittiin - meinasin mennä parikin kertaa pysäkin ohi milloin milläkin matkalla tähän upottuani :D

      Tuo on kyllä varmasti totta ja hyvin harmillista. Minä olen kyllä levittänyt kirjan ilosanomaa ja sain esimerkiksi V:n lukemaan tätä! (On jo sivulla 100.) Akateemisessa Illallinen oli jossain vaiheessa mukavan näkyvästi esillä, toivottavasti keräsi kiinnostuneita.

      Poista
    2. Minusta tämä oli jossakin välissä jopa Mitä Suomi lukee -listoilla käännöskirjojen TOP10:ssä, joten on tätä onneksi jonkin verran myytykin.

      Mutta hieno kirja minustakin, ja tosi hieno arvio, Suketus!

      Poista
    3. Oo, hienoa. Itse en ole niitä juuri seurannutkaan – ehkä pitäisi.

      Kiitos, Karoliina. Hienosta kirjasta on aina miellyttävää kirjoittaa.

      Poista
  3. Illallinen maistui minullekin! Mahtavasti rakennettu, piinaavaa mutta hauska teos.

    VastaaPoista
  4. Ihanaa että sinäkin tykkäsit! Minä sain tämän juuri kirjastosta ja odotan innolla että ehdin lukemaan tämän :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, toivotan nautinnollisia lukuhetkiä! Tämä on hyvä!

      Poista
  5. Suketus, tässä kirja, jota ei unohda ikinä! Täydet pisteet saisi minulta, jos pisteyttäisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, jäin miettimään montaakin asiaa lukemisen jälkeen ja mietin edelleen. Vaikuttava, upea kirja.

      Poista
    2. Suketus, sitä syyllisyyttä nyt kaikki pohtivat...R. eli siis meidän perheen Järki luki tämän heti jälkeeni ja hän kauhistui KAIKKIEN aikusten syyllisyyttä. Ministeriperhe ei voinut olla syytön, sillä he sallivat rasismin, sallivat peitellä ettei ura mene, sekä herää kysymys: Mitä on tapahtunut heidän adoptiopojalleen?

      Minun pitäisi lukea tämä ehkä uudestaan, sillä R. väittää, etten riittävästi muka painottanut, miten kumpikin poika oli saanut rasistisen kasvatuksen ja kummassakin perheessä poikien tekoja salattiin. Ministeri tietty jo uransakin takia. Se miksi he olivat ottaneet värillisen adoptiopojan oli varmaan sitten sitä 'myyvää ei-rasismia', jolle ei touuspohjaa lopulta perheestä löytynytkään. Onhan Suomessakin perheitä, jotka adoptoivat, koska sillä pääsee lehtiin ja 'sopii kulisseihin'. Onneksi näin on harvoin, mutta kun minäkin jo yhden tapauksen tiedän, niin...

      Ei tässä Paul ainoa syyllinen ollut ja jo hänen vaimonsa sai kylmät väreet kulkemaan lävitseni...

      Poista
  6. Hieno kirja kerta kaikkiaan ja niin samaa mieltä, mitä kirjoitit tuosta kirjasta ja sen tavasta avata perhettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole tästä paljon kritiikkiä kuullutkaan, vaikka ristiriidatkin kyllä houkuttelisivat. Tuntuu hyvältä löytää uusia huippukirjailijoita itselle perinteisemmän jenkki/britti/kotimainen-skenen ulkopuolelta.

      Poista
  7. Tämä on kyllä hieno kirja, mutta ihan täyden kymmenen pisteen ja papukaijamerkin arvoinen ei mielestäni, kuitenkaan, sillä olisin tahtonut, että olisi pysytty enemmän illallisessa eikä niin paljon takaumissa - vaikka takaumathan olivatkin kokonaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeitä. Vaikutuin sen verran, että lukisin mielelläni myös suomeksi. Ja toden teolla odotan lisää Kochia kehiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle niiden suhde oli sopiva, joskin yllätyin takaumien suuresta määrästä. Toisaalta, kun asiat alkoivat aueta, hamusin koko ajan lisää menneisyyttä.

      Poista
    2. Helmi-Maaria, ne takaumat olivat aivan välttämättömiä tässä.

      Poista
  8. Teen utopistisen toiviomatkan kirjaston K-hyllylle aina paikan päällä ollessani, ei liene yllätys, ettei ole vielä tärpännyt. :) Odotan tätä kyllä innokkaasti minäkin. Hauska kuulla, että sinäkin lukeudut kirjan kehujiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin Helsingissä varausjonot ovat todella pitkät. Hyvä tietysti niinkin, mutta toisaalta toisin tämän myös osuvan satunnaisten kirjastohaahuilijoiden käsiin. ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!