10. toukokuuta 2010

Minun piti kirjoittaa tänne siitä, että olen onnellinen nainen. Piti kirjoittaa, että viikonloppuna oli ihanaa, tapasin kasapäin vanhoja ystäviä, joiden kanssa kaikki oli ennallaan - jatkoimme juttua siitä, mihin se viimeksi oli jäänyt. Piti kirjoittaa siitä, kuinka tajusin, etten olekaan niin ulkopuolinen kuin olen luullut, sillä muutkaan eivät tapaa niin usein. Nämä ovat niitä ihmisiä, joiden kanssa on puuhasteltu teinivuosina iltakausia suunnitellen lapsille aktiviteetteja, reissattu Viroon, Norjaan ja Ruotsiin leireilemään, puhuttu ja naurettu ja tehty. Se aika ei enää tulee takaisin, mutta se ei haittaa. Kunhan sen muistaa. Ja kyllähän sen muistaakin!

Piti kirjoittaa, että joku - en enää muista kuka - sanoi, että minä ja V olemme niin hyvä pari. Minä vain hymähtelin, sillä mitä tuohon nyt voi sanoa. Piti kirjoittaa, että olen niistä sanoista onnellinen. Olemme me minustakin niin hyvä pari. Mitä nyt välissä on hieman liian monta tuhatta kilometriä ja kuutiometreittäin vettä.

Piti kirjoittaa alkavasta keväästä, kaupan simasta, lisätyistä body pumpin painoista.

Tänään ei kuitenkaan ollut sellainen päivä. Tämä päivä oli paska ja niin syvältä arsesta, ettei tosikaan. Tämä toivoton asuntotilanne ei ratkea saatana koskaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!