--
2000
Vuodenvaihteessa palloilimme muistaakseni pitkin Järvenpään katuja. Olin tuolloin kiltti tyttö, ekat kännitkin join vasta vappuna 2000, siis 15-vuotiaana. Olin ihastunut yhteen ihan superujoon poikaan, jonka kanssa tekstailtiin aika paljon. Juttu ei koskaan edennyt mihinkään. Kesällä 2000 kävin päivärippikoulun, joka oli täynnä outoja friikkejä ja nysväkkeitä. Tutustuin siellä yhteen kivaan tyttöön, jonka kanssa taisimme aiheuttaa hieman pahennusta niitten nysväkkeitten keskuudessa. Yhteydenpito jäi sitten myöhemmin. Loppukesästä oli legendaarinen partioleiri Norjassa, ja aloin seurustella ensimmäistä kertaa elämässäni fiksun, eikä yhtään niin ujon pojan kanssa. Syksyllä menin yhdeksännelle luokalle. Hengailin aika paljon kotikaupunkini maailmankauppayhdistyksen toiminnassa ja kokeilin tulitaiteiluakin, se oli siistiä, mutta olin siinä kovin huono. Yhdistystoiminnassa sitäkin parempi.
2001
Erosin poikaystävästäni keväällä, ihan sulassa sovussa kylläkin ja olemme edelleen kavereita (terveisiä vaan, jos luet tätä). Kesällä olin kielikurssilla Brightonissa kolme viikkoa, matkalla sinne kävimme myös Pariisissa. Ihan hauska reissu, joskin vähän huonosti järjestetty kyseiseltä firmalta. Mutta tulipahan käytyä. Syksyn tullen aloitin lukio-opinnot Kallion lukiossa Helsingissä. Minulla oli rastat ja kova maailmantuska, kirjoitin aika paljon ja kuuluin yhteen kirjoittajaryhmäänkin, jossa oli todella siistiä. Juotiin myös aika paljon viinaa. Sain Kallion lukiosta kaksi uutta ystävää.
2002
Vaihdoin lukiota takaisin kotikaupunkiin, sillä en kestänyt Kallion sisäänpäin kääntynyttä kilpailumentaliteettia ja urpoja opiskelijoita. Koskaan ei ole kaduttanut, että tein niin. Jatkoin edelleen kirjoittamista. Aloitin tupakoinnin (hyi!) ja leikkasin rastat pois (ne oli kyllä siistit). Harrastukset jatkuivat innokkaina ja aktiivisina, partiossa tein paljon vastuullisia hommia ja pidin paljon ohjastamistani muksuista. Lisäksi tein kolmea eri lehteä. Bileitä oli paljon, niissä oli yleensä kivaa. Jotain ihastuksiakin varmaan oli, mutta en enää muista niitä. Pitäisi joskus lukea vanhoja päiväkirjoja, jos uskaltaisin. Olin muuten vuoden 2002 kesällä ekaa kertaa kesätöissä, Espoon kaupungilla. Näin jälkikäteen ajatellen olen aloittanut työnteon todella myöhään ja hitaasti, koska tästä seuraava työpaikka oli vasta vuonna 2004. Nykyajan nuoriso on niin ahkeaa ja reipasta, nehän tekevät enemmän töitä kuin käyvät koulussa. Voi voi...
2003
Täytin 18 vuotta ja muutin omilleni ystäväni Lauran kanssa. Mielessä varmaan ehti pyöriä jotain tulevaisuudensuunnitelmia, mutta keskityin pärjäämään lukiossa ja juhlimaan. Kesällä en tehnyt töitä, mutta olin kahdella eri partioleirillä vapaaehtoishommissa ja Provinssirockissa ja PoriJazzeilla. Minulla oli auto, mummin Nissan Micra. Oiva menopeli, se on myönnettävä (varsinkin kun asuimme siellä helvetin lähiössä kaukana kaikesta). Syksyllä alkoi abivuosi, enkä minä tiennyt yhtään, mikä minusta tulee isona. Jossakin välissä tätä vuotta huomasin ihastuneeni vähäsen erääseen söpöön hongankolistajaan.
2004
Kirjoitin ylioppilaaksi erittäin keskinkertaisin arvosanoin (paitsi äidinkieli ja reaali menivät kyllä erinomaisesti) ja käväisin Helsingin yliopiston historiatieteen pääsykokeissa, joihin en ollut lukenut yhtään. Kesällä vaan sluibailin ja nautin elämästä, vaikken edelleenkään tiennyt, mitä tekisin. Ilmoittauduin seurakuntaopiston viestintälinjalle, mutta loppukesästä sainkin sitten ihan yllättävän työtarjouksen: minua pyydettiin au pairiksi suomalais-amerikkalaiseen perheeseen Kaliforniaan. Lähdin syksyllä iloisin mielin kohti seikkailuja, ja niitä kyllä ehdin saadakin. Aivan mahtava kokemus! Toisen suomalaisen au pair -tytön kanssa reissailimme vapaapäivinä työsuhde-etuautollani pitkin eteläistä Kaliforniaa, joka on jäänyt pysyvästi mieleeni. Jouluksi palasin kuitenkin Suomeen, sillä isäntäperheeni vanhemmat päättivät erota, eikä minun ollut järkevää jäädä enää.
2005
Uutena vuotena kävi sitten niin, että päädyimme pitkällisen soutamisen ja huopaamisen jälkeen yhteen sen söpön hongankolistajan kanssa. Seurustelu tuntui mahtavalta ja sujui aika kivasti, vaikka olinkin saanut töitä sairaalasta Helsingistä, jossa tein raskasta kolmivuorotyötä laitoshuoltajana. Yhdistystoiminta vei edelleen mukanaan ja minusta tulikin isohkon yhdistyksen puheenjohtaja. Halusin kuitenkin jo saada vähän suuntaa elämälleni ja suunnittelin hakevani Tampereen yliopistoon lukemaan tiedotusoppia, mistä ajatuksesta sittemmin luovuin. Päädyin hakemaan ammattikorkeakouluun opiskelemaan graafista suunnittelua, ammattikouluun kuvataidetta ja painotuotantoa sekä yliopistoon historiaa. Haut menivät miten menivät, hissan pääsykokeissa jätin tyhjän paperin eikä harmittanut yhtään. En ollut jaksanut tai ehtinyt lukea pääsykoekirjan kuin kerran, sillä kevät oli töissä oikeasti todella rankka ja sain tapella pomoni kanssa, että sain pääsykoepäivät vapaaksi. Sain opiskelupaikan sekä kuvataiteiden että painotuotannon puolelta, joista valitsin jälkimmäisen. Lopetin työt juhannuksen jälkeen ja lähdin reilaamaan pitkin Eurooppaa pariksi viikoksi - pääasiassa yksin. Mahtava reissu, pitäisi mennä uudestaankin! Palattuani maailmalta V oli lähtenyt inttiin ja minä muutin Porvooseen. Alkusyksystä luokseni muutti ihana karvainen kissakaveri nimeltään Riesa. Uudesta koulusta sain kavereita, mutta en oikein viihtynyt uudessa kaupungissa. Ammattikoulussa opiskeleminen oli.. no, mitä nyt olikaan. En viihtynyt kovin hyvin. Mutta lokakuussa olimme kuitenkin kahden viikon opintomatkalla Venäjällä, ja siellä oli aivan mahtavaa!
2006
Tammikuussa aloitin tiukan lukemisen Tampereen yliopiston historiatieteen pääsykokeisiin ja luin ahkerasti koko kevään. En juuri näyttänyt naamaani koululla, mutta nostin kuitenkin opintotukea. Välillä vissiin kaipailivat siellä vähän enemmänkin, mutta minä olin jo suunnitelmani tehnyt: halusin yliopistoon. V oli edelleen armeijassa, ja kaukosuhde oli raskas (voi kuinka vähän silloin tiesin... kaukosuhteenahan tämä on jatkunut tähän päivään saakka ja sellaisena pysyykin), mutta meillä oli kivaa yhdessä. Kesän olin töissä Porvoon sairaalan psykiatrisella osastolla, se oli aika rankka paikka. Serkkuni meni naimisiin ja häät olivat oikein ihanat. Heinäkuussa sain paksun kirjeen yliopistolta, ja se tuntui upeimmalta saavutukseltani koskaan! Elokuussa sitten muutin Tampereelle, ihanaan yksiöön pispalalaiseen puutaloon. Asuntokauppa tuntui isolta askeleelta, mutta aivan realistiselta, sillä sain neuvoteltua hyvät ehdot ja minulla oli säästöjä. Tykkäsin uudesta kodistani. Opiskelu alkoi ja minä viihdyin heti, sain ihania uusia ystäviä ja innostuin historiasta todella. Tampere oli paljon parempi kuin Porvoo. Aloitin tämän blogin.
2007
Vuodenvaihteen olimme V:n kanssa sumuisessa Pietarissa. Kevät kului opiskellen ja kaukosuhdetta hoitaen. Hankkiuduin vähitellen eroon yhdistystoiminnan vastuutehtävistä ja yritin opetella elämään aikuisen elämää Tampereella. Kesän olin töissä lihatehtaassa, siitä löytyy autenttisia muistoja tästäkin blogista. Syksyllä menin proseminaariin, josta tuli paljon stressiä, mutta joka oli erittäin opettavainen kokemus. Serkkuni sai ihanan tyttövauvan lokakuussa.
2008
Opiskelu jatkui, tahkosin pisteitä ihan hulluna. Keväällä liityin kuntosalin jäseneksi ja aloin urheilla. Ei ole kaduttanut. Kesän olin töissä sairaalassa, jälleen, mutta viihdyin kuitenkin ihan hyvin. Kaukosuhde jatkui. Kesällä kävin myös Provinssirockissa ja mökkeilemässä, mutta aika pitkälti tein vaan töitä. Talomme vakavat kosteusvauriot paljastuivat ja pakottivat minut muuttamaan pois ja aloittamaan helvetillisen paskarumban, joka pyörii siis edelleen. Alkusyksyn asuin M:n solussa, lokakuussa muutimme keskustaan loistavaan residenssiin. Ikävöin V:tä ja tunsin itseni välillä todella yksinäiseksi. Syksyllä kävimme V:n kanssa Roomassa.
2009
Minulla diagnosoitiin migreeni, johon sain vahvat lääkkeet. Sain kirjoitettua kandidaatintutkielmani ja tehtyä kaikki tarvittavat opinnot HuK-tutkintoa varten, jonka suunnittelin saavani keväällä. No, en sitten vielä saanutkaan, mutta ei se haitannut, sillä ilman sitäkin sain mahtavan oman alan kesätyöpaikan, jonne jäin hauskan kesän jälkeen roikkumaan ja siellä pyörin edelleen. Kesä oli kiva, matkustelin paljon kotimaassa ja sain uusia kavereita. Pääsiäisenä kävin Bremenissä. Syksy oli raskas, tein liikaa töitä ja mummi kuoli. Toisaalta serkkuni sai toisen lapsensa, ja minä olen kasvanut ihmisenä, siis henkisesti niinku. Matkakuume kasvaa, mutta asuntosotkujen takia täytyy malttaa. Kohta lähden kauppaan ostamaan töissö olevalle miehelleni kaljaa, illalla juomme kuoharia ja juhlistamme viittä yhdessä tallattua vuotta. Ei paha.
--
Riemukasta uutta vuotta, toverit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!