2. joulukuuta 2009

Huurre

Jatkaakseni meteorologisia havaintojani: ulkona on näemmä pakkasta! Mahtavaa! Maassa on selvästikin huurretta, aurinko näyttäisi uhkaavasti pilkistävän jostakin esiin - nyt on talvi, ystävät hyvät!

Eilen kuljin vielä kumisaappaissa töihin, tänään en. Tosin en mene tänään töihin lainkaan, lauantaina vasta seuraavan kerran. Tänään minulla on melkeinpä vapaapäivä. Neljäksi menen yliopistolle, mutta ennen sitä aion lööbailla Madonna-paidassani kissa kainalossa. Seuranani tosin on myös kasvatustieteen tenttikirja, mutta se onkin osoittautunut pelottavan kiinnostavaksi. Johtuu ehkä siitä, että se on sosiologiaa. Opinnoista tulikin mieleeni, että minusta tulee kandidaatti luultavasti helmikuussa. Lopultakin. Tarvittavat opinnot ovat olleet kasassa melkein vuoden, mutta ajattelin olla jälleen kerran kokonaisuuksia ajatteleva, ja suorittaa pedagogisiin vaaditut 60 op yhteiskuntaopin opetettavan aineen opintoja ennen tutkinnon ulostamista. (Nyt kun kirjoitin tänne tuollaisen sanan, pervojen googlettajien määrä kasvaa luultavasti räjähdysmäisesti. Öhöhö.) Tämä siis tarkoittaa yhtä hallintotieteen tenttiä (joka sekin on roikkunut jo vuoden) ja julkisoikeuden johdantokurssia. Nämä hoidan tammikuussa. Jauz! Ajattelin pitää välivalmistumisen kunniaksi kekkerit, ja niihin voisikin sitten samalla yhdistää maaliskuussa tapahtuvan neljännesvuosisataisen vanhenemiseni. Juhlaa pitää ihmisellä olla, syystä tai syyttä! (Huomenna on muuten tuparit ja pikkujoulut, hihii!)

Töiden suhteen oloni on ristiriitainen. Haluaisin pitää vapaata ihan kunnolla, jotta saisin irrotettua opinnot jähmeydestään ja ehkä jopa - hyvänen aika - lomailisin. Mutta mutta... velvollisuudentuntoni on liian suuri ja kilttityttömäinen, sillä tiedän, että arkipäivien tekijöitä ei oikein ole. Niin, miksi minun pitäisi uhrautua, jos en halua? Kai tässä on kyse pelonsekaisesta kauhusta (mitä sekin on?) ja pakonomaisesta halusta pitää kiinni ensimmäisestä koulutusta vastaavasta työstä.

Näistä asioista tulee puhuttua myös ääneen, ei hätää. Jännää muuten, miten täällä riittää kävijöitä, vaikka blogissani ei mitään kiinnostavaa teemaa olekaan. Arkielämän pohdintaa vain. No, sen kun käytte. Jonkinlaista itsensäpaljastamistahan tämä on.

Askartelin eilen joulukortteja ja katsoin Frendejä. Ihan kiva ilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!