25. toukokuuta 2008

Hontelot pojat...

Tykkään pitkistä ja laihoista miehistä, ihan vain tiedoksi, jos joku ei vielä tiennyt. Oman sellaiseni jätin muutama tunti sitten Järvenpään asemalle, enkä tiedä, koska näemme seuraavan kerran. Siihen voi vierähtää useampi viikko. Kaukosuhteessa on kaiketi pystyttävä joustamaan tavallista enemmän, ja nyt sitä taitoa todella tarvitaan. Yritän ottaa rennosti. Dubbiduu...

Huomenna aloitan kesätyöni sairaalahuoltajana, ihanasti aamuvuorolla. Toivon todella, ettei pääni menoksi ole järjestetty mitään perehdytyspaskaa, koen nimittäin, etten sitä enää ns. tarvitse. Tietenkin kaikki siivoustöissä olleet tietävät, että alan ammattilaisille esimerkiksi siivouskärryn tavaroiden järjestys on ydinfysiikkaa vaativampaa tiedettä, jota ei räkänokkaisen kesäsijaisen pidä mennä millään tavoin asettamaan kyseenalaiseksi saati, herran tähden, muuttamaan! Samoin yritän jälleen päästä henkiseen tilaan, jossa en ota henkilökohtaisesti hoitajien määräyksiä aamupalakärryn vesilasien järjestyksestä. Joskus se vain on hankalaa. Nyt koetan kuitenkin kestää tulevat kolme kuukautta menettämättä hermojani, ja otan ohjeet vastaan buddhamaisen tyynesti. Minulla on Tavoite, jonka eteen aion tehdä kaikki mahdolliset ylityötunnit - siispä TAYSin sairaalahuoltajat, voitte huoletta sairastella tänä kesänä, tämä typykkä kyllä tuuraa! Viime kesänä tähän aikaan olin ollut jo lähes kuukauden töissä, ja olin a) päättänyt olla koskaan syömättä mitään marinoitua ja b) valmis kuristamaan äärettömän ärsyttävän työkaverini pesuletkuun.

Viime viikolla olin ahkera, sillä sain aikaiseksi pyörän viemisen huoltoon sekä pankin vaihtamisen. Kestin kutakuinkin hyvin Sammon ongelmat, mutta koska nettipankki ei vieläkään pelitä kunnolla selaimellani, hermot menivät. Minusta tulee siis täysipäiväisesti Nordean asiakas. Tack och hej!

Olen alkanut miettiä vakavissani vaihtoon lähtemistä, ja tänään selailinkin ensimmäistä kertaa yliopiston aiheeseen liittyviä sivuja. Vaihtoehtoja on paljon, minulle taitaa tulla pakokauhu siinä vaiheessa, kun pitäisi tarkemmin päättää. Islannin yliopisto voisi olla aika kova juttu, mutta miehekkeeni huomioi terävästi, että jos sinne lähtee, niin sitten on vaan siellä. Islannissa. Jos lähtee jonnekin Keski-Euroopan suunnalle tai niille main, sieltä pääsee nopeasti seikkailemaan vaikka minne. Pointti oli erittäin hyvä. Ehkä siirrän suunnitelmani Tanskaan? Tai Saksaan? Tämän asian takia valvon vielä öitä, mutta hyvässä mielessä. Intoani on nostattanut myös halukas vuokralainen/kissanhoitaja, jonka ansiota mahdollinen lähtöni tulee täysin olemaan.

Nukahdin junassa, enkä varmasti saa unta tänään ajoissa. Herätys on siinä varttia yli viisi. Kunhan saan pyöräni huollosta, aion alkaa polkea työmatkat, jottei tarvitse kytätä busseja. Ja ihan muutenkin. Työmatkaa on rapiat kuusi kilometriä suuntaansa. Myös kuntosali on hyvin hollilla, kesästäni tulee siis työteliäs ja hyväkuntoinen! Ennen sitä voinkin sitten nähdä painajaisia aamupuuron jakamisen suloisesta vaikeudesta, voi luoja...

13. toukokuuta 2008

Rimakauhu?

Olin viikonlopun töissä, tuli tarjous juuri sopivaan välikköön, kiitos sairaslomalaiset! Palkkapäivää odotellessa.

Eilen menetin viimeisetkin viisauden rippeeni hammaslääkärin tuolissa. Operaatio oli huomattavasti sujuvampi kuin taannoinen helmikuinen, ja olen jo nyt ihan pelikunnossa! Ei tarvinnut leikata eikä porata, yksi tikki vain ja vahvat särkylääkkeet. Eilen kyllä vähän itkeskelin kipua, mutta se meni ohi neljän tunnin päiväunilla ja hyödyllisesti käytetyllä herne-maissi-paprika-pussilla. Seuraavan kerran voisi eksyä hamppilekuriin joskus opintojen loppupuolella. Kiitos YTHS!

Olen päättänyt olla menemättä perjantain tenttiin, vaikka olisihan tässä vielä monta päivää aikaa lukea. Sadat jäljellä olevat englanninkieliset sivut aiheuttavat kuitenkin lähinnä pään hakkaamista seinään, joten en taida jaksaa vaivautua. Joskus ensi syksynä sitten. Vielä olisi tekemättä pari kirjoitushommaa, jotka ajavat nyt sen edelle. Murheenkryynistäni, isosta K:sta en nyt viitsi edes aloittaa. Miten voin olla niin saamaton? Toisaalta minulla ei ole mitään syytä haukkua itseäni saamattomaksi, sillä opintopistemittarilla olen ollut Ahkera. Pois siis turhat märehdinnät, tervetuloa laiska kesä ja sairaalan lattioiden moppaus!

Ensi viikonlopuksi menen kyllä Järvenpäähän, sillä on jo ikävä parempaa puoliskoani ja olen luvannut tuoda eräällekin oik. tiet. yo:lle muutaman tenttikirjan Tampereelta. (Miten te siellä oikeustieteellisessä luulette voivanne kouluttaa tulevia lakinaisia ja -miehiä, jos niille ei riitä tenttikirjoja päntättäväksi????) Lisäksi olisi yhden pariskunnan tuparit ja vielä entisen alma materini alumniyhdistyksen perustamiskokous, johon olen luvannut osallistua. Hommia riittää, se on ihan kivaakin, koska olen himppasen kyllästynyt lukemaan ja tenttimään. Onneksi loma siitä onkin alkamassa tämän viikon jälkeen. Onneksi en toteuta uhkaustani opiskella koko kesää, into on nyt lopussa. Onneksi kesästä tulee kuuma, kaunis ja intohimoinen. (Se on päätetty jo!)

Joku uusi harrastus olisi kiva, sellainen aivoja rasittava. Salilla käyminen on kivaa, mutta siellä ajattelen lähinna vastusten kasvattamista ja kiroan liikkumatonta vaa'ankieltä. Hei kaikki tekijäpulasta kärsivät fiksut järjestöt, täällä ois yks kokenut ja kiva likka ihan vapaana!

6. toukokuuta 2008

Jaiks...

Olen katsonut kaikki tähän mennessä ulos tulleet Täydelliset naiset ja lisää himoan koko ajan. Itse sarjaan tutustuin vasta viime kesänä samalla mentaliteetilla: katsoin kaksi ensimmäistä tuotantokautta lähes putkeen yövuorojen välissä, oikein laitoin kellon herättämään, että ehdin katsoa mahdollisimman monta jaksoa ennen uutta työvuoroa. Nyt joudun odottamaan ensi viikkoon Jenkeissä esitettävää episodia. Nyyh. Olen malttamaton.

Join teetä, vaikka on "kesä". Yöpakkaset Etelä-Suomessa ovat kuulemma ohi, mutta onko Tampere Etelä-Suomea? Täytyy ehkä yöllä vilkaista lämpömittariin ja tehdä omia empiirisiä havaintoja. Nyt tuolla on ainakin sateen jälkeinen viileys, mutta se vihreys on sen sijaan jotain aivan uskomatonta - kaikki on muuttunut ihan muutamassa päivässä! Hämmentävää ja samalla aivan ihanaa, heräävä luonto on maailman kaunein asia. On vieressä nukkuva ihminenkin, mutta ehkä luonto voittaa senkin... Eikä minulla ole pätkääkään allergiaa. Tosin pujokausi on vasta sitten joskus keskikesällä, silloin ei paljon naurata. Ja minun pihallanikin kasvaa pujoa, jota tosin yritin viime kesänä tuhota (vähäisin tuloksin). Haluaisin muuten rakentaa pihalleni pienen terassin, mutta sen nyt sitten taas näkee, mitä siitä tulee. Jos joku tulee sen rakentamaan, otan apua kaljapalkalla mielelläni vastaan. Äiti tämän ajatuksen päähäni laittoi, ja sinne se näemmä jäi. Ilta-aurinko Pyhäjärvi-näkymin omalla pikku terassilla, aijai... Kyllä kelpaisi.

Minulta kyseltiin jo juhannussuunnitelmia, en voi vielä hei tietää! En ole edes työsopimusta vielä kirjoittanut, en siis todellakaan tiedä työvuorojani. Voisin kyllä mennä töihin, ei siinä mitään. Välttyisin ehkä perinteiseltä juhannusriidalta, mikä olisi varsin positiivista etenkin kanssajuhannustelijoitteni kannalta. No, ehkä vähän itsenikin.

Frasier oli muuten hauska, hauskempi kuin muistinkaan, ja tänään tuleekin jo heti seuraava jakso. TV-historiaan liittyen muita hyviä sarjoja ovat Seinfeld, Mullan alla ja Lost, jota en ole kyllä seurannut kolmannen kauden puolenvälin jälkeen (miksen? Elämän suuria kysymyksiä). Että kyllä sieltä toosasta kaikkea kivaakin tulee. Nii.

5. toukokuuta 2008

TV:n orja

Minulla ei ensimmäiseen puoleen vuoteen ollut telkkaria Tampereella. En edes kaivannut sitä. Ei minulla ollut sohvaakaan. Sitten sain pikkuveljeni vanhan, pikkuriikkiseen katsomisvälineen, digiboksin ja sohvan. Yritän väittää itselleni, etten katso telkkaria kovinkaan paljon, mutta uskottavuus on sama kuin väitteessäni, etten enää tupakoi. Tosin tilastoihin verrattuna en oikeastikaan katso tuota toosaa kovin paljon, jokusen ohjelman silloin tällöin ja elokuvia joskus hyvin harvoin. Nyt kun lopultakin sain asennettua myös Ylen kanavat digiboksiini, voisin katsella kaikenlaista "älykästä", mutten koskaan muista katsoa tv-ohjelmistoa aamuisin. Tiedän sen, että maanantaisin tulee Täydelliset naiset ja keskiviikkona CSI, Simpsonit tulee arkipäivisin, mutta en halua katsoa ensimmäisiä tuotantokausia, kun ne on niin rumasti piirrettyjä! Frendit minulla on omassakin hyllyssä, mutta silti katson ne joskus Subilta. 24:ää seurasin monta viikkoa, mutta sekin menetti taas imunsa. Wallanderit on käyty läpi, ehkä niitä tulee joskus uusia. Torstaisin majoittaudun haikailemaan vanhoja Teho-osastoja, ja Rimakauhua ja rakkautta on tullut katsottua myös, vaikka sekin on dvd:llä. Siispä odottelen innolla tunnin päästä tulevaa Frasierin ensimmäistä jaksoa! (Enkä sano sanastakaan Täykkärien loppukauden jaksoista...)

Kävin tänään salilla ja kirjastossa tekemässä selvää yhdestä artikkelista, josta pitäisi olla hyötyä terveyshistorian esseeseen. Katsotaan, katsotaan. Ensi viikolla olisi kevään viimeinen tentti, siihenkin pitäisi varmaan hiljalleen lueskella. Sitten vielä yksi oppimispäiväkirja, niin eiköhän se ala olla siinä. Olen ollut ahkera tänä lukuvuonna ja olen myös ylpeä itsestäni - jopa ihan syystäkin! Suoraan sanoen melko mahtava fiilis. Tosin voisin sairaalan sijaan kuluttaa kesäni rannalla ja salilla, en panisi ollenkaan pahakseni. Harmi, kun kukaan ei maksa siitä. Miksei?

Söin hyvää chilistä salaattia iltapalaksi, nyt tekisi mieli teetä, vaikka maha onkin ihan täysi ja ulkonahan on jo melkein kesä, eikä kesäisin juoda teetä. Vai juodaanko?

4. toukokuuta 2008

Sohvan pesemistä ja surkuttelua




Sohvani haisee pahalta, ja yritän pohtia toimia tilanteen parantamiseksi. Pankkitilini saldo pienenee koko ajan ilman että minulta kysytään mitään (Visa Electronissa lienee jokin omatoimiperiaate), töitä tekisi mieleni tehdä ja toisaalta maata riippumatossa lukemassa suomalaisen keskiluokan ahdingosta. Kotini on lämmin ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella ja minulla on into mennä salille. Ja kesäverhot voisin vaihtaa ikkunoihin.

Vappu tuli, vappu meni. En pukeutunut haalareihini, mutta kuokin valtsikan bileissä ja join viinipulloni tyhjiksi. Lainattu serpentiini ajoi asiansa ja minulla oli pitkästä aikaa kamera mukanani!

Olen viime päivät pohtinut ihmisten tyhmyyttä, pikkumaisuutta ja välinpitämättömyyttä. Lisäksi inhoan omaa materialismiani, joka on aiheuttanut kroonisen rahapulan pahimpaan mahdolliseen aikaan (vika opintotuki tulee ensi viikolla ja eka palkka kesäkuun lopussa). Soitto työnantajalta voisi siis olla ns. toivottava.

Rooma mielessäni jatkan haaveilua.