26. maaliskuuta 2008

Vahva tiedonintressi

Olen seuraillut viime päivät muutamia nettikeskusteluja, mutten ole tapani mukaan osallistunut. Päässäni poksahtelee verisuonia, mutta pysynpä ainakin kärryillä siitä, mitä (suppeahkolla otannalla) suomalaisessa aatemaailmassa pyörii. Kreationismista jaksan vääntää maailman loppuun saakka.

Tämänpäiväisellä metodikurssin luennolla professori totesi, että jos emme mitään muuta luentosarjalta muista, niin edes sen, että historiantutkijalla tulee olla vahva tiedonintressi. Professorin mukaan nykyajan ihmiset lukevat liian vähän ja liian pirstaleista tietoa kaikenmaailman ensyklopedioista, joihin vaaditaan kasattavaksi kaikki mahdollinen erityisalojen tietämys tiiviiseen, raflaavaan ja popularisoituun pakettiin. Lienee totta, vaikkakin itse teen kaikkeni, jotta aikanaan päädyn tuhkattavaksi mahdollisimman useat lukemattomat kirjat lukeneena. Historian suhteen on tietenkin suuri ongelma siinä, ettei tutkimuksia, artikkelikokoelmia jne. julkaista riittävästi painetussa muodossa, koska ne eivät myy (lukuunottamatta tiettyjä hilpeitä vakioaiheita). Markkinatalouteen sen enempää paneutumatta tuo on suuri epäkohta alalla, johon toivoisi parannusta. Luennolla otettiin esiin myös omaa verenpainettani kohottava asia: harrastelijahistorioitsijat. Tietenkään harrasteenomaisessa historian "tutkimisessa" ei ole sinänsä mitään pahaa, mutta siinä, että "kuka tahansa eläkkeelle siirtynyt kotiseutuharrastaja voi alkaa kutsua itseään historiantutkijaksi" kyllä on. Opin nimittäin tänään, että historiantutkijan nimike ei ole suojattu! Jotten ihan kusipäiseltä elitistiltä kuulostaisi, niin tietenkin on positiivista, että ihmisiä kiinnostaa historia (kuten vallitseva trendi on), mutta suotavaa olisi joskus käsitellä muitakin aiheita kuin oman kotipaikkakunnan suojeluskuntia ja talvisotaa. Historiassa on aika paljon muutakin kiinnostavaa, eikä minulla ainakaan alan opiskelijana ole mitään sanottavaa edellämainittuihin ja niihin rinnastettaviin aiheisiin. (Paitsi että haluaisin nähdä Uralin perhosen, kyllä pikkasen otti päähän, kun se tv:stäkin esitettiin, eikä mun kotona näy YLEn kanavat!!!) Päätän tämänpäiväisen avautumisen tästä aiheesta tähän (mutta jatkan sitä myöhemmin pohdittuani sitä lisää, sori!)

Kotonani on sotkuista, enkä jaksa laittaa edes astioita astianpesukoneeseen. Tahroja siellä täällä, pölypalleroita sohvan alla ja kurkussani, ikkunat todella paskaiset. Mutta talvihan tuli takaisin, en minä nyt voi ikkunoita pestä! (Mikä ihana tekosyy.) Sydän verta valuen jouduin kieltäytymään kolmen päivän työkeikasta, joskus kun täytyy opiskellakin, sanovat. Minulla on tällä hetkellä rästissä neljän eri kurssin tehtäviä ja hirviönä taustalla kandi, joten ehkä olisi syytä tehdä niitä eikä kokea aivokuolemaa edellämainittuja nettikeskusteluja lukien. Naamakirjakin jumittaa, ttu!

Taidan jatkaa vahvan tiedonintressini vahvistamista ja hautautua peiton alle lukemaan hauskaa kirjaa, joka on Benoît Duteurtren Tyttö ja tupakka, suosittelen! (Taru Sormusten Herrasta on tauolla siksi kunnes saan tämän oivallisen satiirin loppuun!)

23. maaliskuuta 2008

Sormusten herra ja muuta kansanhupia

Olen ollut laiska bloggaamaan, pahoitteluni siitä, jos se jotakuta on harmittanut. Yritän jälleen parantaa tapani!

Kesätyöasiat menivät metsään, eikä autokouluista ollut mitään iloa pitemmän päälle. Toivoni lepää siis sairaalassa (hm), toivottavasti pääsen sinne. Työtön kesä ei enää tunnu edes eksoottiselta ajatukselta, tarvitsen rahaa ja sitä ei työttä tipu. Ei sillä, että mitenkään riemusta kiljuen menisin kolmeksi kuukaudeksi lattioita moppaamaan, mutta eipä taida olla vaihtoehtoa. Missäköhän vaiheessa ihmiseloa minulle suodaan mahdollisuus tehdä niitä kuuluisia oman alan töitä? No, ensi vuonna yritän taas. Tänä kesänä en kuitenkaan tee neljää kuukautta yövuoroa, se on plussaa jo.

Olen nyt neljättä päivää kahdestaan kissan kanssa kotona. Torstaina nousi kuume ja alkoi yskä nuhalla varustettuna. Suunniteltu Lahdenreissu meni siis sekin ns. ketuiksi. Harmittaa, vieläkin, vaikka tällä hetkellä armaat ystäväni luultavasti heräilevät kaameassa krapulassa juhlatalon lattialta. Minä sen sijaan olen elämäni kunnossa, mitä nyt tukkoinen, yskäinen ja ärtynyt. Kuumetta ei kuitenkaan enää ole. Kaikessa tässä on jotain hyvääkin, sillä olen nyt lopultakin sivistänyt itseäni ja katsonut Taru Sormusten Herrasta -trilogiaa, kun se nyt kerran kaupalliselta kanavalta digiboksillisten iloksi lähetetään. Tänään sitten viimeinen osa, jännittävää! Yleensähän minulla ei ole tapana katsoa kirjasta tehtyjä elokuvia ennen kuin olen lukenut kirjan, mutta nyt kävi näin. Niin, olen kai nolo, sillä en ole lukenut Sormusten herraa, vaikka se on ollut hyllyssäni joulusta 1995 (vuosiluku tarkastettu). Kaikenkaikkiaan lienee shokeeraavaa, että teininä kuitenkin luin aika paljonkin fantasiakirjallisuutta, mutta Tolkien ei siltikään koskaan mennyt alas. Olen aloittanut kirjan varmaan ainakin viisi kertaa, mutten koskaan ole päässyt alkuhöpinöitä pidemmälle. Eilen elokuvan innoittamana kaivoin kirjan pölyisestä hyllystä (todella pölyisestä, pitäisiköhän joskus siivota?) ja nyt olen sivulla 69. Ehkä minäkin siis pian liityn sukupolveni eetokseen myös tällä tasolla. (Luku-urakkaa edistää se, että peruin osallistumisen ensi lauantain tiedekuntatenttiin, voinpa näin keskittyä olennaiseen...)

Viimeinen periodi alkoi, ja minussa on vielä paljon opiskeluintoa jäljellä. En oikeastaan haluaisi lopettaa opiskelua kesäksi ollenkaan (hullu), mutta jos minulle suodaan suloinen vuorotyö, en taida pystyä edes kesätenttejä tekemään, niihin kun pitää niin aikaisin ilmoittautua ja vuorolistat tulevat yleensä niin hitaasti. No, onhan tätäkin lukuvuotta vielä jäljellä. En kuitenkaan ajatellut aloittaa kokopäiväistä työtä ennen toukokuun loppua. Katsellaan...

Saisivat nämä pitkät ja pitkästyttävät pyhät jo loppua. En ole koskaan tajunnut pääsiäisjuttuja, pakkolomaa kaikesta sivistyksestä ja ihme venkoilua ja pahaa ruokaa (paitsi suklaamunia), mutta ehkä minä en tällaisena ruokottomana pakanana ole edes oikea henkilö aiheesta keskustelemaan. Toisaalta nyt sille on se ja sama, koska kerran olen ollut kipeänä. Hohhoi.

12. maaliskuuta 2008

Ongelmia

Minulla on tällä hetkellä aika suuria ongelmia itseni ja itsetuntoni kanssa, mutta koska en bloggaa anonyymisti, en viitsi niistä täällä avautua. Sanotaanko vain, että kaikin puolin paremminkin voisi mennä. En koskaan pääse tavoitteisiini, eivätkä pienet teot näemmä auta yhtään. Jotain radikaalia pitäisi keksiä. Ei vaan onnistu.

Olen jo lähes luovuttanut nationalismi-kurssin suhteen, en jaksa ollenkaan lukea Snellmanista kertovaa kirjaa, vaikka se onkin oikein hyvin kirjoitettu. Koko äijä ärsyttää, enkä saa minkäänlaista otetta luentomuistiinpanoistakaan. Taidan jättää koko homman tekemättä, siihen ei mikään nyt kaadu. En halua mennä marisemaan lisäaikaakaan, koska en voi taata minkäänlaista loistosuoritusta. Enkä halua huonoja arvosanoja. On minullakin ongelmat. No, joka tapauksessa koko kurssi ärsyttää tällä hetkellä, enkä jaksa vaivata päätäni sillä.

Ruotsin tehtävien kimppuun minun kai pitäisi käydä, sillä mieleni tekisi lähteä huomenna Järvenpäähän, enkä halua jättää mitään ruåtsinkielisten esseiden lukemista sunnuntai-iltaan, jolloin minulla on parempaakin tekemistä (24 ja Wallander). Yritän tsempata itseäni, koska Liisakin selvisi hengissä ruotsinkurssista. Ehkä minäkin. Onneksi sen typerän suullisen esitelmän saa pitää yksin, koetan vääntää jotain sanottavaa prosestani. Viisi minuuttia tulee olemaan pitkä aika ruotsiksi puhuen. Huh. Onneksi esitelmään on vielä kuukausi aikaa.

Synttärijuhlat menivät varsin mallikkaasti, suuri kiitos ihanille vierailleni! Oli leppoisa ilta, vaikkakin hoipertelin kotiin kohtuuttomassa olotilassa kellonaikaan nähden. Synttäridrinkit maistuivat makoisilta.

Nyt on perioditauko, ja olen odotellut jo kolme päivää soittoa sairaalasta töihin. Ei ole kuulunut. Olin kyllä viime viikonlopun töissä, eikä se nyt niin hehkeää ollut, mutta raha kelpaisi kyllä, ja kun on ollut tätä lomaakin, niin työnteko olisi passannut vallan mainiosti. Mutta ei sitten, jos ei kukaan kerran halua sairaslomailla tällä viikolla. Tai sitten heillä on muita sijaisia.

Haluaisin matkalle. Mielellään Yhdysvaltoihin. Missä on matkalahjakortti?

Olen lähinnä ärsyyntynyt. Heitän Snellmania kohta tikalla naamaan.

5. maaliskuuta 2008

Kuoharit sille!

Tänään on ollut ihana, kuulas talvipäivä. Aurinko on paistanut suurena hymynaamana, lunta on paljon ja järvi kaunis. Ostin uudet, hyvin kauniit kengät, jotka aion laittaa tänään baariin. En aio olla vihainen enkä aggressiivinen, mutta jos joku pölvästi rauhanturvaaja tulee taas yrittämään, ei kyllä heru. Ehken mene samaan baariin.

Pian luokseni tulee ystäviä kaatamaan kuppia. Sitä odotellessa juon kuohuviiniä valkoviinilasista, olenhan nyt jo 23-vuotias!

2. maaliskuuta 2008

Missä on Dawson's Creek?

Viikonloppu meni hyvin. Kaikki muukin on hyvin.

Minulla on epämääräinen ikävä yläasteaikaisia sunnuntai-iltapäiviä. Silloin tuli aina tv-ohjelmia, jotka oli katsottava joka viikko. Silloin niitä ei vielä saanut netistä. Sonjan ja Heidin kanssa vallattiin jonkun koti ja odotettiin, mitä tällä viikolla tapahtuu. Digattiin Joshua Jacksonista, pidettiin Dawsonia itseään idioottina ja ihmeteltiin, kuinka päälle kaksikymppiset aikuiset voi muka luulla esittävänsä uskottavasti 16-kesäisiä. Hyvin se kaikki meni alas kuitenkin, Dawson's Creek oli mahtava tv-sarja! Muitakin hyviä tuli, mutta niistä en kauheasti muista muuta kuin että ne olivat varsin leppoisia, nuorten ihmisten ihmissuhdesarjoja. Viiden juttua en tainnut koskaan tarkasti seurata, mutta Felicityä jonkin verran (oliko se sen niminen? Eniveis, se sarja, jossa oli Felicity-niminen likka, joka lähti jostain pikkukaupungista elämänsä rakkauden perässä opiskelemaan New Yorkiin ja siellä sattui kaikenlaista), samoin Amyn lailla, joka taitaa tosin olla hieman myöhempää tuotantoa. (No, ei ehkä kovin paljon.) Sitten oli tietenkin Niin sanottu elämäni, joka oli kovin herttainen, sen haluaisin ehdottomasti nähdä uudelleen. Noissa sarjoissa oli paljon hyvää, varsin naiiveja ne tietenkin olivat, mutta ainakin niissä kuvattu elämä oli jollain tasolla järkevää, eikä niiden juonikuvioita kuorrutettu turhalla tilpehöörillä. Nuorilla oli nuorten ongelmat, joskus käsiteltiin aikuistenkin huolia. Moraalisista opetuksista en ala nyt sen enempää, niitä analysoidakseni pitäisi nähdä ne sarjat uudelleen. Missä viipyy siis Dawson's Creek - Director's Cut?

Kuulin eilen mukavan kihlausuutisen. Onnea ja iloa vain!