26. marraskuuta 2007

Stayin' alive

Tallinkilta on selvitty hengissä takaisin. Reissu oli hauska ja seura erinomaista. Laivan discossa haisivat kaikki ihmiskehon eritteet, poltin liikaa tupakkaa ja oksensin krapulaani koko seuraavan päivän. Erinäisiä BB-tyyppejä hoippui vastaan kuka enemmän ja kuka vieläkin enemmän humalassa. Uudelleen ei kuitenkaan tarvitse ihan heti lähteä. Olen vieläkin väsynyt.

Olen nyt katsonut Täydellisten naisten kolmannen tuotantokauden, enkä siis hyödy maanantai-iltojen televisionkatselusta mitenkään. Yritän elää asian kanssa.

Luulin, että mielessäni olisi jotakin kirjoitettavaa, mutta eipä näytäkään olevan. Palaan siis tenttikirjan kimppuun. (huoh)

20. marraskuuta 2007

Numero sata (100)

Tämä on sadas viestini tähän blogiin. Jännittävää, että niinkin paljon on riittänyt jupisemista, vaikka en aikoinaan uskonut olevani laisinkaan blogi-ihmisiä. Täällä ollaan. Pysykää hollilla!

Olen nyt ylpeä uusien, hienojen kaiuttimien ja langattoman hiiren omistaja. V saa minut ostamaan elektroniikkaa, jonka puutteesta marisen ensin viikkokaupalla. Nyt kuulostavat levytkin hyvältä koneelta kuunneltuina. Ja hiiri toimii, toisin kuin edellinen, joka ei oikein ottanut enää signaalia. Jee. Vielä kun osaisin itse asentaa noita laitteita ja / tai ymmärtäisin niistä ylipäänsä yhtään mitään... iScrobblerin sain kuitenkin toimimaan iTunesissa pitkän tauon jälkeen, mahtavaa! Johonkin minusta siis on. Valmistin myös hyvää sienipastaa, joka maittoi V:llekin hyvin. Minulla siis on seuraa täällä vielä huomiseen. Torstaina lähdenkin sitten laivalle! Haha. En ole koskaan ihan ymmärtänyt, mikä juttu on päästä dokaamaan suljetussa peltipurkissa Suomenlahdelle, mutta nyt olen menossa, joten ehkä tämän matkan jälkeen tiedän. No, täytyy yrittää olla puhumatta vieraita kieliä hytin/yökerhon vessanpöntölle ja käyttäytyä muutenkin niin kuin ihmiset. Yritys on kova. Ihana pikkuveljeni suostui viinapalkkaa vastaan hakemaan minut perjantaina satamasta, joten kotimatka on turvattu. Kiitos.

Kiireitä on riittänyt ihan kiitettävästi. Nyt on hetkellinen suvantovaihe, ja olen voinut lueskella yöpöydälleni kertyneitä ei-tenttikirjoja. Huomenna täytyy kyllä hakea jo seuraavan kirjatentin kirjat yliopiston kirjastosta, mutta sitä tämä elämä taitaa aika pitkälti olla. Jos aloitan ajoissa, saatan ehtiä lukeakin kirjat tenttiin mennessä. Toivotaan... ensi viikolla on muuten espanjan tenttikin, mihin ihmeeseen on kadonnut alkeiskurssin ensimmäinen osa? Ihan huomaamatta se on kulunut. Toivottavasti saan kurssin hyväksytysti läpi, olen ollut ehkä aika paljon poissa sieltä. Keväällä on tarkoitus jatkaa, kunhan vain johonkin ryhmään pääsen ja jokin sopii tiukkoihin aikatauluihini. Keväällä olisi ylipäänsä suunnitelmissa käydä istumassa useammalla luennolla. Katsotaan, katsotaan... ehkä opiskelen keväällä hieman historiaakin, ken tietää.

Aretha pyytää respectiä. Glögi on vielä kuumaa. Kaikki on hyvin juuri nyt.

10. marraskuuta 2007

Äidin tyttö

Keskiviikon tapahtumia ei ole halua juurikaan kommentoida, sillä se on tehty jo riittävän monella foorumilla. Ei minulla ole siihen mitään sanottavaa. Olen surullinen. Eniten suretti äidin puolesta, hän on myös opettaja (vaikkei kylläkään Jokelassa) ja ymmärrettävästi keskiviikkona (ja yhä edelleen) todella järkyttynyt. En osannut sanoa hänelle juuri mitään. Miten voisin?

Yleensä en ota mitään traagisiakaan uutisia mitenkään rankasti, vaikka tietenkin kuolemantapaukset, katastrofit, vääryydet ja viattomat uhrit tuntuvat pahalta, mutta en silti koe fyysisesti huonoa oloa niistä lukiessani. Toisin on nyt. Tämä tuli jotenkin iholle asti. Se olisi voinut tapahtua missä vain. En ole välttämättä yllättynyt, sillä ei Suomi ole vaikutteista vapaa maailman syrjäkylä, vaan täällä on meneillään ihan samanlaiset ilmiöt kuin muuallakin länsimaissa. Mitä seuraavaksi?

Kammottavaa on ollut lukea muutamia satunnaisia blogeja, joissa tekoa on ihannoitu ja tekijää kiitetty. "Teit sen, mitä me muut emme ole uskaltaneet. Kiitos!". Olenkin pohtinut jälleen kerran sitä, että ihminen taitaa olla tämän planeetan todellinen loinen, jonka syvin luonto on vasta pulpahtamassa esiin. Itsekkyys, tunteettomuus, viha ja väkivaltaisuus saattavat olla ihmisen todellisia piirteitä, jotka tähän saakka ovat olleet poikkeuksia, mutta joista on kasvamassa hallitsevia. Ihminen ei välitä toisesta, ellei siitä ole itselle hyötyä. Kaikesta on oltava itselle hyötyä. Muulla ei ole väliä. Luin ampujan manifestin, jossa ei mielestäni ollut mitään logiikkaa. Sanovat häntä älykkääksi, minusta se oli pelkkiä muualta otettuja vaikutteita ilman mitään omaa, uniikkia tai vallankumouksellista ajattelua. Onhan noita kuultu. Typerä uhoava kakara!

(sanoinko, etten aio kommentoida... en nyt ota kantaa hänen mielenterveyteensä, enkä janoa kostoa, mutta näemmä aiheesta aloittaminen sai jatkamaan...)

--

Tarkoitukseni oli lukea tenttiin koko viikonloppu. Olen nyt ensimmäisessä kirjassa (kolmesta) sivulla 42. Lisäksi pöydällä odottaa tänään ostettu Desperate Housewivesin 3. tuotantokausi. Olen heikko.

1. marraskuuta 2007

Kiirettä pitää

Muutama seuraava viikko tulee olemaan kiireistä aikaa. Pitäisi tahkota läpi kaksi isoa kirjatenttiä, tarkentaa tutkimuskysymystä ja tutkia alkuperäislähteitä. Harmi, että olen perusluonteeltani laiska paska. Nyt on kuitenkin pakko ryhdistäytyä, koska olen antanut itseni loikoilla liikaa.

Ei sillä, etteikö varsinkin iltaisin olisi usein mielessä ainoastaan sänkyyn peiton alle käpertyminen ja maailman unohtaminen. Minusta olisi kiva asua jonkun kanssa (muunkin kuin hiirentappajakissan). Yksin on niin yksinäistä. Olisi kivaa jos olisi kämppis tai avomies. Joku hengittävä ja puhuva olento. Olen kovaa vauhtia muumioitumassa ja katoamassa yksinäisyyteen ja puhumattomuuteen. Väsyttää ja vituttaa liian usein. Tapaan liian vähän muita ihmisiä. Pelkkä puhelimessa puhuminen on tylsää. Haluan edetä elämässä, yksin on tyhmää olla täällä jossain jumalanseläntakana. Missä kaikki elämä on, onko se Helsingissä? En halua elää tällaisessa skitsossa mukasinkkuelämässä, vaikka muka seurustelen. Mitä järkeä on tuntea itsensä maailman yksinäisimmäksi, vaikka onkin parisuhteessa?

En tiedä. Ottaa päähän.