29. elokuuta 2007

Den döda vinkeln

Olen taas innostunut Kentistä. Mm...

Kolme yötä enää, sitten saan taas nukkua öisin! Tai siis aloittaa luultavasti useita viikkoja kestävän epätoivoisen unettomuusjakson. Aamulla en meinannut saada millään unta, vaikka väsytti helvetisti 10,5 tunnin työpäivän jälkeen. Kummallista. Ehkä tämä kesä tuhosi lopullisesti hyvät unenlahjani? Toivottavasti ei sentään.

Höh, pääni tyhjeni.

24. elokuuta 2007

Pää pipi

Olen taas saikulla. Viime yönä töissä alkoi päässä jyskyttää tuttuun tapaan, ja lopulta oli jo silmissä pimetä ja jalat mennä alta. Lähdin kotiin, työkaveri kävi heittämässä. Terkkari antoi ensi yöksi saikkua, olo on edelleen heikko ja hämärä, niinkuin noiden "kohtausten" jälkeen aina. Olen nappaillut pillereitä, ja pikku hiljaa helpottaa, mutta hieman taas pelästytti. Laatta oli lentämässä koko ajan.


Olen ehkä luonut itselleni jonkinasteisen henkisen riippuvuussuhteen särkylääkkeisiin, joilla ei edes ole todistettua tehoa päänsärkyihini. Kotona on pakko olla useampi paketillinen reseptivapaita plus tuo reseptillä saamani purkki, joka alkaa olla kohta tyhjä. Olisi ehkä syytä käydä uudelleen lääkärillä ja selvittää, voisinko saada vahvempaa troppia sekä ehkä lopullisen migreenidiagnoosin. Itsehän puhun aina migreenistä, vaikkei sitä minulle virallisesti ole "myönnetty". Onpa ainakin selvempää.

No, olen siis perjantai-illan kotona. Voisi katsoa ehkä hieman telkkaria, kunhan vaan pää kestää. Ja syödä hieman jätskiä. Ulkona on ihana sää, mutta ei minusta ole lähtemään minnekään, seinien tällä puolen tuntuu hieman turvallisemmalta, kun voi milloin vain mennä vaaka-asentoon. Huomenna lähden Järvenpäähän, toivottavasti olotila on jo silloin parempi. Eiköhän se tästä, rauhallisesti kun ottaa. Inhottaa vaan olla tällainen särkypesäke, joka saa aina pelätä, milloin kohtaus iskee... Alan syvästi ymmärtää kroonisesti sairaita ihmisiä.

Olen hyvin odottavaisessa tilassa. Haluan päästä yliopistolle ja jatkaa normaaliksi käsittämääni elämää eli opiskelua. Kahvittelua kuppilassa, halvalla syömistä, kikattelua ja kuiskuttelua luennoilla, ihmettelyä ja lukusalin rauhaa. Kohta olen siellä taas.

Taidan yrittää syödä jotakin.

23. elokuuta 2007

Lukujärjestys ja sellaista

Tein jälleen muutoksia opintosuunnitelmaani. Päätinkin ilmoittautua eri proseminaariryhmään kuin alunperin oli tarkoitus. Olen nolo, mutta syynä siihen oli ennen kaikkea se, että tätä valitsemaani ryhmää ohjaa fanittamani hemmo, joka on niiiiiiiin ihQ! Ihan tosi. Mulla on varmaan polvet ihan velliä, kun menen sinne ensimmäiseen tapaamiseen. (Olen aikuinen, uskokaa pois!) Aihekin alkaa hiljalleen muotoutua, mutta menee vielä varmaan hetki, ennen kuin uskallan siitä julkisesti puhua, joten tukahduttakaa uteliaisuutenne toistaiseksi, ahkerat lukijani! Niin, ja viime vuonna naureskelin halveksuen tuutoreille, jotka olivat valinneet proseminaariryhmänsä ohjaajan perusteella... hohhoi.

7 yötä jäljellä, ihanaa. Ajattelin viedä viimeisenä iltana jotain itseleipomaani herkullista juttua työkavereille syötäväksi. Saa nähdä, jaksanko leipoa, vai vienkö fasupaloja. Heh. Kori kaljaa menisi varmasti parhaiten kaupaksi. Olen todella helpottunut töiden loppumisesta. Ja hitusen ylpeä itsestäni, kuinka hyvin loppujen lopuksi jaksoin neljä kuukautta yövuoroa paskalla palkalla. No, vielä ensi viikko. Sitten juhlitaan.

Aamulla muistin yhtäkkiä, kuinka ekalla luokalla kerran myöhästyimme Sofian ja Sallan kanssa koulusta. Oli pimeä syksy (varmaan jo marraskuu), lähdimme ihan tavalliseen aikaan kohti koulua (matkaa pari kilometriä), mutta matkalla olikin kaikkea jännää, ja taisimme leikkiäkin jotakin leikkiä kävellessämme. Koulun pihalle tultuamme se oli aivan tyhjä. Mietimme, että olemmepa tosi aikaisessa, kun muita ei vielä näy. Hetken aikaa palloiltuamme ikkuna aukesi ja sieltä kuului opettajamme vihainen karjaisu: "Tytöt heti sisään sieltä!" Olimmekin myöhästyneet, yli puoli tuntia. Luokkaan meneminen hävetti kamalasti. Sen jälkeen myöhästyin seuraavan kerran yläasteella.

Haluaisin kauheasti kaikkia kauniita tavaroita. Samanaikaisesti tahtoisin eroon vanhoista. Ristiriidat ovat elämän suola. Eiku?

20. elokuuta 2007

Vittumainen pesukone

Olen ollut tänään jo ahkera ja käynyt tekemässä kaksi tuntia töitä elantoni eteen. Valitettavasti työpaikan pesukone alkoi vittuilla, eikä käynnistynyt. Potkaistuani sitä kerran tai kaksi luovutin. Yritän huomenna uudestaan. En jaksanut vielä soittaa pomolleni. Uusi työpaikka on muuten ihan ok, olen nyt alkanut kuunnella musiikkia samalla kun puuhastelen. Ei pelota enää niin paljon, kun en keskity kuuntelemaan kaikkia ympäriltä kuuluvia rasahduksia. Olen siis ainoa ihminen teatterin tiloissa aamuisin, ja kaltaiseni pösilö tietenkin säikkyy kaikenlaista. Olen katsonut liikaa Salaisia kansioita ym., koska luulen selän takana aina olevan jonkun. Taidan jatkossa kuunnella musiikkia vielä kovemmalla volyymilla.

Kaksi viikkoa töitä. Kymmenen yötä. 75 tuntia. Pyysivät jäämään, en suostunut. Elämälleni on toinen tarkoitus.......

Lauantaina kävimme Särkänniemessä, ja nyt tunnen itseni oikeaksi tamperelaiseksi (en tiedä, miksi turistikohteessa käyminen saa ihmisen tuntemaan itsensä paikalliseksi, tuskin pariisilaisetkaan ajattelevat niin, jos käyvät Eiffel-tornissa tms.). Katsoimme planetaariossa mustista aukoista kertovan shown, ja se oli kyllä hyvä, koska aloin hieman tajuta mistä on kyse! Olen vuosia lukenut tähtitiedelehtiä ja -kirjoja, mutta enhän minä ole mikään fyysikko (vaikka joskus Sofian kanssa olikin puhetta, että meistä pitäisi tulla hajamielisiä tähtitieteen professoreita, jotka etsivät tutkimuskammioissaan kadonneita silmälasejaan... paitsi en muista, oliko Sofian alana sittenkin ranskan kieli), valitettavasti. No, mustat aukot ovat nyt joka tapauksessa loogisempia kuin aiemmin. Lisäksi kävimme katselemassa eläimiä ja etsimässä Annea, jota emme löytäneet. Laitteet jäivät väliin. Näsineulasta oli hienot näkymät. Päivä oli kaikin puolin onnistunut.

Kummallista olla hereillä tähän aikaan ja vielä suhteellisen skarppina. Nyt olisi koko päivä aikaa tehdä vaikka mitä, yleensähän olen pelikunnossa vasta joskus iltapäivisin (jos silloinkaan). Taidan kuitenkin hylätä energiani ja siirtyä vaaka-asentoon lukemaan. Joku siivoaminen tms. olisi ihan turhan hyödyllistä.

17. elokuuta 2007

Pahvilaatikollinen tehtaanmyymälästä

V tuli luokseni viikonlopuksi, ja toi mukanaan kaikkea hauskaa työpaikkansa tehtaanmyymälästä. Nami. Ainakin saan eväsleivän ensi yöksi töihin, eilenkin jouduin tyytymään R-kioskin katkarapukolmioleipään (kolmioleivät ovat VITSI töissä, hehe). Eilinen oli työelämäni huipentuma. Kello 18-20 istuin (juoksin) vahtimassa lapsia kehitysvammaisten tukijärjestön vanhempainillassa (huh), sieltä nopeasti kotiin hakemaan jugurttia ja hedelmää, sitten HK:lle, josta normaalin työvuoron jälkeen suoraan bussilla keskustaan ja siivoamaan. Varttia vaille kahdeksan aloin olla jo aika puhki. 14 tuntia työelämää... kiitos hei. Jotkuthan tosin kuulemma tekevät tuollaisia päiviä lähes oletuksena, esim. ylempi (alempi) valkokaulusto Ameriikoissa. Siitä en sitten tiedä, kykenisinkö itsekin vastaaviin suorituksiin, jos tekisin miellyttävää, kutsumustani vastaavaa työtä.

HEI! JOS tätä bloginrääpälettä lukee joku kielenhuollollisesti pätevä, minulla olisi kysymys. Mikä on merkitysero lauseilla

- jos tekisin miellyttävää kutsumustani vastaavaa työtä
- jos tekisin miellyttävää, kutsumustani vastaavaa työtä

Muistan Tärinän pitämiltä 7. luokan äidinkielentunneilta jotain epämääräisiä viittauksia siihen, mitä eroa on sillä pilkuttaako vaiko ei kuvaillessaan usealla adjektiivilla samaa kohdetta. En tosin enää muista, mikä oli vastaus. Ehkä opettajan pelkääminen vei liikaa energiaa.

Huomenna aiomme paremman puoliskoni kanssa mennä Särkänniemeen, koska Anne (<3)

--

edit. Joo. Muokkasin saamani kommentin perusteella tuota yhtä lausetta oikeammaksi, ja onnistuin sitten näköjään poistamaan lopputekstin ja tallentamaan siinä välissä. No, ei siinä sitten mitään. Käytiin siellä Lenin-museossa jne. ja minä olen vähän urpo näiden hommien kanssa. Pyhpah. No, ei se mitään elämää suurempaa ollut, kuten harvoin muukaan naputtelemani.

13. elokuuta 2007

Huh hah

Väsyttää niin pirusti! Heräsin jälleen viime yönä kolmen maissa *bling*, enkä saanut enää unta. Puoli viideltä nousin, keitin kahvit ja lähdin kuudeksi töihin. Niin, aloitin sen uuden työn. Se on ihan ok. Vielä tietenkin totuttautumista uuteen firmaan ja uuteen paikkaan, mutta eiköhän se siitä. Jos ei, lähden menemään. Varaa ei kyllä siihen ole, mutta tietenkään en jää väkisin paskaan duuniin.

Viikonloppuna oli i-ha-naa. Todella hauskaa. Lahti rock-city! Juotiin aika paljon ja jammailtiin hulluna. Harmittaa vaan, että filmissä on aika isoja aukkoja, enkä oikein muista, mitä kaikkea olen taas höpissyt ääneen. Jos joskus oppisi, ettei IHAN kaikkea tarvitse sanoa, vaikka mieli tekisi. No, ehkä opin sen sitten, kun olen nöyryyttänyt itseäni tarpeeksi. Onneksi siihen on vielä matkaa. Kai? Kotimatka oli aika krapulainen, mutta onneksi ehdin junassakin vessaan saakka oksentamaan. Ja IC:ssä oli tietenkin joku näsäviisas lapsiperhe, eikä ne kakarat olleet hetkeäkään hiljaa. ARGH!

Päivällä nukkumisessa on se huono puoli, että näen usein painajaisia. Äsken herätessäni olin lähes kylmän hien peitossa katseltuani pitkää, veristä ja brutaalia sotaunta. Hyh. Mistäköhän saan inspiraation tuollaisiin, enhän juuri edes harrasta sotaelokuvia tms.? Onneksi sotilaat eivät muistaakseni olleet tuttuja, tuntuisi ahdistavalta katsella kuolevia ystäviä vaikkakin vain unissaan. Vaikka minusta jokainen kuollut sotilas on tilanteesta, ajasta ja paikasta riippumatta tarpeeton.

Juon kahvia ja koetan saada itseäni hereille. Kolme viikkoa yötä jäljellä, ja siinä on mielestäni kolme viikkoa liikaa. Yäk. Täytyy koettaa olla ajattelematta asiaa. Haluan jo pois sieltä, opiskelemaan ja olemaan. Aloitan ensimmäisen tenttilukemisen heti töiden päätyttyä. Siitä se lähtee...

7. elokuuta 2007

Palkkakuitti naisen tiellä pitää!

Sain kolme uutta verokorttia. Kyllä nyt kelpaa. Onneksi kävin verotoimistossa paikan päällä, koska eilen yrittäessäni rukata uutta korttia netissä ohjelma antoi jatkuvasti veroprosentiksi 0,00. Öh... Verotoimiston neiti sai vastaukseksi 9,5%, mikä kuulostaa huomattavasti realistisemmalta. Tänään tuli palkkakuittikin, jonka piti olla kesän paras 12 päivän työjakson jälkeen... joo ei. Suoranaisesti ei paljon naurata katsella noita summia, mutta pakkohan tässä on asemansa hyväksyä. Tulisi jo syksy, niin voisi murehtia tuttuun tapaan opiskelijan persaukisuutta. Sitä ei ole kivaa tehdä samanaikaisesti kokoaikatyön kanssa. Huoh.

Mustan kissan arvoitus on ratkennut. Heräsin jälleen aamulla sen nau'untaan (oikea kieliasu??), ja paikallistin sen yläkerran ikkunalaudalta. Naapurin kissa siis! Omani on helteestä väsynyt ja lötköttää raajat levällään sängyssä. Eläimillä on varmaan kesällä rankkaa, kun eivät koskaan pääse eroon karvoistaan. Tosin kaiketi ne säätelevät kuumuuttaan jotenkin muuten kuin riisuutumalla. En ole biologi... noloa.

Olen lukenut kiinnostavaa kirjaa, ja muita samanmoisia on yöpöydälläni vielä iso pino. Vielä on kuukausi aikaa lueskella kaikkea, mitä mieli tekee, sitten pitää jo tarttua tenttikirjoihin. Ja niitä riittää!

Ruoka-aika.

6. elokuuta 2007

Irkkunaisia ja sellaista

Ostin Dolores O'Riordanin soololevyn, ja olen kuunnellut sitä aika paljon. Se on hyvä. Erityisesti raita October iskee korkealta ja kovaa. Mukavaa tehdä uusia löytöjä (vaikka oonhan mä jo vuosia diggaillut The Cranberriesiä).

Viikonloppuna olin matkoilla ja nukuin kolme yötä eri paikoissa, keskimmäisen niistä Padasjoella teltassa. Oli hauskaa käydä leirillä tapaamassa kavereita ja tuttuja lapsosia. Jotka vieläkin tunnistavat ja tulevat kertomaan juttuja ja pyytävät ostamaan suklaata kaupasta. Heh. Leiripaikka oli hieno ja hienosti näytti homma toimivan muutenkin (minä vanha ja kokenut arvostelija...). Jotkut voimat vain menevät eteenpäin, ilman vanhoja käpyjäkin, ja niin on hyvä.

Juon kahvini mustana, koska jääkaapissani ei ole maitoa. Ei ole hyvää. Pitäisi kai totuttautua siihen, koska poikaystäväni muistuttaa minua jatkuvasti eräästä e.k. ilmoille heittämästäni sutkautuksesta. (e.k.=ennen kahvia.) Hyh. Kai sitä on pakko mennä tänään vielä kauppaan, koska muuten menen ensi yönä töihin varustautuneena kuivalla ruisleivällä ja jogurtilla. Pitäisi hankkia uusi verokorttikin, koska sain sen työpaikan ja sinne on mentävä tulevana torstaina. Ja vanhan verokortin saan takaisin vasta syyskuussa. Kaikenlaista säätämistä taas luvassa.

Ensi vuodesta tulee rankka. Päivät ovat täynnä ohjelmaa aamusta iltaan, viikonloput sitten aikaa nukkua/ryypätä/surra maailman pahuutta. Joo. Harkitsen edelleen jonkin uuden harrastuksen aloittamista, sillä vaikka Atalpan rasvanpolttojumppa onkin ihan kivaa, jokin ajatustyötä vaativa harrastus voisi tuntua aika kivalta. Hmmm...

Ei kai siinä sitten mitään. Ensi viikonloppuna matkustan jälleen Suomen Chicagoon, tällä kertaa aikomuksenani tuhota muutama olut. (Muutama on suhteellinen käsite.) Sitä ennen olisi viisi työyötä tehtävänä. Mutta enää neljä viikkoa, kunnes pääsen sieltä pois... sitten en enää koskaan pese typeriä lihankuljetushihnoja! HAH!

2. elokuuta 2007

Niinpä...

... sain sitten loppuviikon sairaslomaa ja hoitavaa geeliä. Kävin yliopistolla hakemassa uuden lukuvuositarran sekä paperisen opinto-ohjelman. Pääaineeni taitaa olla aika paska, ei juuri mitään kiinnostavaa tarjolla KOKO VUONNA. Toivottavasti tilanne muuttuu vielä. No, proseminaari alkaa ainakin.

Nukuin viisi tuntia. Heräsin siihen, kun eilinen musta kissa naukui avoimen ikkunan takana. Kun yritin mennä lähemmäs, se lähti karkuun. Onkohan se karannut joltakin?

Huomenna menen työhaastatteluun ja poikakaverini kainaloon. Aika kiva päivä. Lauantaina eräjormailemaan.

Epätodellinen olo: pitäisi kohta olla kapuamassa portaita bussipysäkille ja töihin. Sen sijaan juttelen kissalleni, pesen pyykkiä ja kohta alan katsoa televisiota. Televisiota! Olen katsonut televisiota viimeksi joskus kuukausi sitten. Tänään aion katsoa Simpsonit, Teho-osaston, Sinkkuelämää ja CSI:Miamin. Olen lähes normaali.

Työperäisiä tauteja

Oikea käteni on kipeä. Olen menossa 3,5 tunnin kuluttua näyttämään sitä työterveyslääkärille, siksi päivitän nyt blogia enkä esimerkiksi nuku. Itse veikkaan vahvoilla lääketieteellisillä tiedoillani jännetupintulehdusta. Katsotaan mitä lääkäri sanoo, ja kuinka pitkäksi aikaa hän määrää sairaslomaa. Tosin eipä tuo tuosta varmaankaan parane kuin vaihtamalla työtä. Sehän onkin kyllä edessä kuukauden kuluttua, mutta ennen sitä on vielä monta yötä jäljellä...

Eilen makoilin sängyllä ja luin kirjaa, Riesa kurnutti sohvalla. Yhtäkkiä ikkunan takaa kuului naukaisu. Ja toinen. Kurkistin kummastuneena sohvalle - Riesa oli paikoillaan. Katsoin ikkunasta, ja pieni musta kissa lähestulkoon roikkui ikkunalaudassa, kurkotti meille sisään ja naukui. Riesa sähköistyi ja tuli sekin katsomaan kuka päästelee tuttuja ääniä. Ehkä se oli Riesan kissakaveri, joka haki sitä ulos? En kuitenkaan avannut ikkunaa, ja kissat joutuivat vain katselemaan toisiaan ruudun läpi.

Ehkä olisi pitänyt kaapata se toinen kissa, se oli aika söpö.