Olen aika väsynyt. En millään tahtoisi myöntää, että työnteko väsyttää, mutta niin se nyt vain on. Töissä ollessa yleensä väsyttää vasta vikalla tauolla kolmen ja neljän välillä, ei muuten. Siinähän se menee, ajattelematta. Mutta perhana kun pitää sitten päivälläkin väsyttää, vaikka olisi nukkunut sikeää ja makeaa unta. Tosin ehkä viime viikolta jäänyt univelka vaivaa vieläkin, ken tietää. Tänä aamuna nukahdin ensimmäistä kertaa melkein heti pään kosketettua tyynyä! Ei siis tunnin vertaa pyöriskelyä ja vitutusta. Jee!
Minusta tuli taloyhtiömme hallituksen jäsen. Ehtihän tässä kolme kuukautta kuluakin ilman luottamustoimia. Aika näyttää, kuinka paljon hallitsematonta vastuuta tehtäväni tuo tullessaan. Toivon mukaan vähän.
Loppuviikosta en sitten taida juuri nukkuakaan, sillä olen luvannut mennä sairaalaan hommiin, jos tarvetta tulee. Toisaalta tekisi oikein mielikin, ahne kun olen, toisaalta voisin nukkua torstaina vuorokauden (torstaina illalla kun ei tarvitse helatorstain ansiosta mennä töihin). Jotain iloa valtionkirkosta sittenkin on! Vaikka arkipyhäpalkkaa en taida TESin mukaan vielä saadakaan. Jotenkin silti hykerryttää se, kuinka paljon Suomessakin on arkipyhiä, joiden juhlimista kukaan ei harrasta, mutta joista johtuen saa tietyissä työpaikoissa sluibata hyvällä omatunnolla keskellä viikkoa. Jotkuthan tosin jaksavat muistuttaa, ettei kirkkoon kuulumattomien pitäisi saada lomaa kristillisten pyhien aikaan. No jaa. Turhaa saivartelua. Itse otan vapaapäivät vastaan kättentaputuksin pyllistäen samalla syvään kohti Lutherin naamaa. Kutsukaa loiseksi niin halutessanne, ei voisi vähempää kiinnostaa.
Työt kutsuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!