22. toukokuuta 2007

Kissankarvoja

Koko kämppä on täynnä kissankarvoja. Niitä on kahvissa, ruoassa, vessassa, lakanoissa ja verhoissa. Yh. Yritän imuroida silloin tällöin, omalla tahdillani se tarkoittaa kerran noin kahdessa viikossa, vaikka tietysti pitäisi useamminkin. Minkäs sille mahtaa, että inhoan kotitöitä. Niissä ei ole mitään mukavaa. Hetkellinen onni siististä kodista on todellakin hetkellistä, koska se kestää noin 3 minuuttia siivouksen päätyttyä.

Viime yönä heitin kunnon lipat töissä, kompastuin suoraan pumppukärryihin ja kaaduin naamalleni (puhtaalle) kivilattialle. Onneksi ei käynyt pahemmin, polveen hieman sattui. Käsissä oli paljon tavaraa, pidin ovea auki takana tulevalle ja astelin samalla eteenpäin. VIRHE. Seuraavaksi olin naamallani. Vitutti. Kaikki tapahtui hidastetusti.

En ole ollut yhtään ahkera. En ole edes ollut sairaalassa töissä, koska eivät ole soitelleet. Joka yö teen sopimuksen itseni kanssa, että aamulla vastaan myöntävästi, jos soittavat. Viimeisellä tauolla mieleni yleensä muuttuu, ja vannon, että laitan kännykän äänettömälle. Koetan motivoitua ajattelemalla, että laitan ne rahat johonkin kivaan itseni hemmotteluun, mutta ehkä se ei ole riittävän hyvä syy, koska en sitten kuitenkaan vastaa siihen puhelimeen.

Viikonloppuna koin kriisejä. Luulen, että minulla on ongelma. Täytyy ehkä työstää asiaa vielä hieman paremmin, ennen kuin alan siitä sen kummemmin jubailemaan. Jotain tarttis kuitenkin tehdä.

15. toukokuuta 2007

Haukotuksia

Olen aika väsynyt. En millään tahtoisi myöntää, että työnteko väsyttää, mutta niin se nyt vain on. Töissä ollessa yleensä väsyttää vasta vikalla tauolla kolmen ja neljän välillä, ei muuten. Siinähän se menee, ajattelematta. Mutta perhana kun pitää sitten päivälläkin väsyttää, vaikka olisi nukkunut sikeää ja makeaa unta. Tosin ehkä viime viikolta jäänyt univelka vaivaa vieläkin, ken tietää. Tänä aamuna nukahdin ensimmäistä kertaa melkein heti pään kosketettua tyynyä! Ei siis tunnin vertaa pyöriskelyä ja vitutusta. Jee!

Minusta tuli taloyhtiömme hallituksen jäsen. Ehtihän tässä kolme kuukautta kuluakin ilman luottamustoimia. Aika näyttää, kuinka paljon hallitsematonta vastuuta tehtäväni tuo tullessaan. Toivon mukaan vähän.

Loppuviikosta en sitten taida juuri nukkuakaan, sillä olen luvannut mennä sairaalaan hommiin, jos tarvetta tulee. Toisaalta tekisi oikein mielikin, ahne kun olen, toisaalta voisin nukkua torstaina vuorokauden (torstaina illalla kun ei tarvitse helatorstain ansiosta mennä töihin). Jotain iloa valtionkirkosta sittenkin on! Vaikka arkipyhäpalkkaa en taida TESin mukaan vielä saadakaan. Jotenkin silti hykerryttää se, kuinka paljon Suomessakin on arkipyhiä, joiden juhlimista kukaan ei harrasta, mutta joista johtuen saa tietyissä työpaikoissa sluibata hyvällä omatunnolla keskellä viikkoa. Jotkuthan tosin jaksavat muistuttaa, ettei kirkkoon kuulumattomien pitäisi saada lomaa kristillisten pyhien aikaan. No jaa. Turhaa saivartelua. Itse otan vapaapäivät vastaan kättentaputuksin pyllistäen samalla syvään kohti Lutherin naamaa. Kutsukaa loiseksi niin halutessanne, ei voisi vähempää kiinnostaa.

Työt kutsuvat.

6. toukokuuta 2007

Morning child

Eilen oltiin hieman humputtelemassa T:n ja H:n kanssa. Oli hauskat etkot, feministinen paasaus on aina hyvä alku illalle. Loppuilta menikin sitten ns. päin helvettiä, koska päätäni alkoi (jälleen) särkeä infernaalisesti, enkä pystynyt kunnolla hengittämään Ruman savussa ja melussa. Joten lähdin kotiin hammasta purren. Unikaan ei edes tullut saman tien, joten katselin reilun tunnin kännipäissäni Frendejä ja koetin tahdonvoimalla saada särkyä loppumaan. Niin ja lääkkeellä. En kyllä tiedä, onko niitä ihan soveliasta iskeä nassuun samaan aikaan tai hieman jälkeen edellisen alkoholiannoksen. Mutta samapa se. Voisi hankkia itselleen särkylääkeaddiktion? Tai vatsahuuhtelun?

Tänään on kaunis päivä. Toukokuuta on helppo rakastaa, koska kaikki kouluasiat on jo paketissa, ja voin vain ihastella kaunista kevättä. Tosin häiritsevän paljon suoritettuja opintoja on edelleen merkitsemättä rekisteriin, nopealla laskukaavalla 18 op verran. No, kai ne sinne joskus tulee. Jos ei niin... sit ei. Who cares?

Kesätenteistä: aion käydä tekemässä 1 kpl filosofiaa, 2 kpl perinteentutkimusta ja ehkä 1-2 kpl sosiologiaa. Eihän minun edes tarvitsisi, sillä suorituksia on Kelankin mittareiden mukaan jo tarpeeksi, mutta kun kerran huvittaa, niin saa kai sitä tenttimässä käydä. Sitä voisi ajatella vaikka harrastuksena; toiset lenkkeilee tai painii, toiset käy kesätenteissä. Niin ja jotta voisin ylläpitää superihmisen imagoa, aion lisäksi tehdä jonkin verran vuoroja sairaalassa PLUS käydä keskiviikkoisin Atalpan rasvanpolttojumpassa. HAHA.

Todellisuudessa olen heinäkuuhun mennessä rappeutunut ihmisraunio, joka kokee syvää yhteenkuuluvuutta skotlantilaisiin rauniolinnoihin.

Voiskin lähteä sitten palkkarahoilla Skotlantiin. Matkaseura toivottua, jopa suotavaa. Vapaamuotoisia hakemuksia otetaan vastaan.

5. toukokuuta 2007

"Kuka vittu edes syö marinadia?"

Sanotaanko vain, että en ainakaan koskaan enää ala syödä lihaa. Hinkattuani nyt kolmena yönä marinadia erinäisistä linjastoista ja seinistä ja lattiasta en voi kuin yhtyä työkaverini kommenttiin. Tehkää marinadinne itse, saatana!

Ei tuo ole ihmisen työtä. Varsinkaan tuolla palkalla. Tehtaassa haisee kuollut lehmä. Enää en kylläkään pelkää, että jonkun oven takaa pöllähtäisi esiin ruumiskasoja, vaikka hajun puolesta niitä voisi luulla makoilevan yltympäriinsä. Mutta ensimmäiset yöt on nyt takana, ja aion palata töihin taas maanantaina. Voi sen kesän noinkin viettää. Kunhan opin hommiin, mutta onhan tässä hetki aikaa opetella.

Tänä aamuna kävelin lihakset kipeydestä pinkeinä 4,5 kilometrin matkan kotiin. Aamun ensimmäinen bussi olisi mennyt vasta 5.30, johon aikaan olinkin sitten jo kotona lukemassa aamun Hesaria. Käveleminen olisi ollut ihan kivaa, jos iPodissa olisi ollut virtaa. (Siinä on ylipäänsä aivan helvetin huono akku, lievästi vittumaista!) Niin ja jos ohiajaneista autoista ei olisi vilkuiltu, kuinka känniseltä näytin... Kesäaamut ovat kauniita. Niitä näen tulevien kuukausien aikana viisi kertaa viikossa, ehkä viehätys haihtuu.

Perjantaiaamuna kävin tekemässä saksan tentin, ei ollut kuulkaas herkkua. Nukuin 1 h 45 min ennen sitä. Kai se läpi meni.

Olohuoneessa on uudet verhot ja tänään lähden juomaan viinaa.

2. toukokuuta 2007

Tori Amos on kiva

Ostin tänään Tori Amosin uuden levyn. Yritän peitellä pettymystäni siitä, etten pääse katsomaan häntä Provinssiin. Levy on kuitenkin ihan hyvä, pitkä, rosoinen, mutta hyvä. Ostin vieläpä kalliimman dvd-version. Tilillä ei pitäisi koskaan olla riittävästi rahaa levyhankintoja varten! Tuhlasin tänään muutenkin, ja kävin vielä Rossossa lounaalla (vuohenjuustotagliatelle), ja siellä olikin kaikki ateriat -50%! Olin siis maksamassa kummisedältä saamallani lounaskupongilla, mutta sainkin herkkulounaan hintaan 4,55 e, ja lounari jäi talteen myöhemmin käytettäväksi. Jee. Hävettää tosin, etten tajunnut koko tarjousta ennen kuin lasku tuotiin eteen, vaikka siitä oli isot mainokset ympäriinsä.

Vappu sitten tuli ja meni. En mennyt siihen lauantaiseen tenttiin, koska klo 22 edellisenä iltana oli vielä yli 150 sivua luettavana. Mökillä oli ihanaa, hyvää ruokaa, hyvää seuraa, sauna ja paljon kaljaa. Tosi mukava reissu, vaikka paluumatkalla tuli äärettömän paha olo autossa (ja mulla EI ollut krapulaa!). Mökkitie oli mutkainen.

Aattohulinat pitivät kiireisenä, ja sain loppujen lopuksi kasaan ihan ok asun (hylkäsin alkuperäisen ideani), tai ainakin meikin ja kampauksen. Hienoja pukuja oli kyllä lähes kaikilla! Bileet olivat hauskat, join sikana kaljaa, ENKÄ oksentanut. Tosin kotimatka oli pitkä (800 m) ja vaivalloinen, mutta pääsin kuitenkin turvallisesti perille, vaikka tie tuntuikin mahdottoman kapealta... Kotibileet on mukavia, ja on sinänsä sääli, että vappuperinne katkesi tähän vuoteen. Mutta ehkä selviämme siitä. Oli tosi hauskaa olla bileissä isossa talossa, kun on viime vuodet tottunut siihen, että ahtaudutaan pikkuruisiin yksiöihin/kaksioihin, joissa on tiivis ja hikinen tunnelma. Nyt jokaiselle riitti istuin.

Kahden tunnin päästä pitäisi lähteä töihin. Vaikka minusta tuntui, että tämä muutaman päivän "loma" rentouttikin jo onnistuneesti, voisin silti jatkaa lomailua. Toivottavasti työkaverit ovat kivoja, eikä itse työkään olisi mitään paskaa. No, sen näemme.

Tänään alkaa metamorfoosini yöeläimeksi.