Päivä on jatkunut samoissa tunnelmissa, joissa eilinen päättyi. Vatsa kipeä ja oksettaa aalloissa. Huimaa. En siis mennyt kouluun, enkä sittenkään koe asiasta huonoa omatuntoa. Mitä minä sinne menisin kivuissani vääntelehtimään, varsinkaan kun mielenkiintoni ko. laitosta kohtaan on alamaissa muutenkin.
Sen sijaan hain postista uutukaisen pääsykoekirjan. Olen koko päivän ihaillut sen kiiltäviä kansia, jotka olen uskaltanut avata toistaiseksi kerran - selvittääkseni sivumäärän (238) ja tarkistaakseni, sisältyykö siihen kuvia (kyllä). Vielä kun saisin luettua sen. Monta kertaa. Onneksi on hinkua päästä eteenpäin, tällä kertaa jopa aion tehdä kunnolla jotakin sen eteen. Viime kevät meni murehtiessa työvuorojen kanssa, nyt ei ole sitä ongelmaa. Ei minusta koskaan pitänyt amista tullakaan, tämä on jokin ajatusvirhe...
Olen hemmotellut itseäni Faithlessin ja The Cranberriesin tahdissa. Kelpaa loskaisia tammikuun päiviä näinkin viettää, vielä jos pystyisi unohtamaan oksettavan olon ja palautumaan arkiseen rytmiin. Vaikeaa se on, mutta yritys on kova. Viikonlopun odotus on huipussaan, perjantaina pääsee ihailemaan Kaisun vauvamahaa ja illalla tulee V... Lauantaina on Swengissä Eternal Erection ja epäilemättä huomattava määrä kavereita juhlatuulella. Kuulostaa erinomaiselta.
Päivät valuvat jonnekin. En tiedä minne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!